Lietsulunssaa...

... eli siis tuttavallisemmin matkakuumetta on ilmassa. Reissaajan sielu on levoton ja haluaisi taas päästä muille maille. Valitettavasti rahatilanne estää tällä hetkellä matkustamisen kotimaan rajojen ulkopuolelle. Tuntuu, että nyt syksyn tullen "kaikki muut" lähtevät johonkin. Kieltämättä etelänmatka piristäisi näinä synkkinä kuukausina. Minulle kyllä kelpaisi myös matka johonkin ei-niin-lämpimään kohteeseen. Viime päivät olen ikävöinyt:

New Yorkia. Kyllä, vaikka niin vannoin, etten sinne halua matkustaa vähään aikaan. Näin sitä mieli muuttuu muutamassa kuukaudessa. New Yorkin vilahtaessa televisiossa rupean huokailemaan kaipauksesta. Tuossa kaupungissa vain on sitä jotakin. Toivon, että pääsen käymään vielä elämäni aikana New Yorkissa <3

Minulla on myös ikuinen kaipuu länsinaapuriin. Olen viime vuosina käynyt Tukholmassa useita kertoja. Nyt Ruotsin reissua ei ole näköpiirissä. Kenties tästä syystä Tukholma on kummitellut entistä enemmän mielessäni. Kävin viime itsenäisyyspäivänä ABBA-museossa ja nauttimassa Tukholman jouluisesta tunnelmasta. En unohda ikinä sahramipullan tuoksua Tunnelbanan asematunneleissa. Jotenkin niin ruotsalaista; Helsingin asematunnelissa haisee vain kuselle...

Erityisesti Vasastanin värikäs kaupunginosa on mieleeni. Haluaisin asua tuollaisessa, vanhassa kerrostalossa <3 Jotenkin tuo on vain minun sielunmaisemaani. Ehkä lapsuudessa tuijottamani Katto Kassinen on siihen syypää. Sarja on nimittäin kuvattu Vasastanissa :)

Eihän matkakuvien katseleminen todellakaan korvaa reissaamista, mutta on kuitenkin mukava muistella reissuja. Olen päässyt käymään niin monessa ihanassa paikassa. Ja kuka tietää, ehkä seuraava matka onkin jo ihan nurkan takana.

Puola on nyt valloitettu

Terveiset Ogrodzieniecistä! Tiistaina palasin kotiin yhtä kokemusta taas rikkaampana. Reissu oli eksoottinen, odottamaton, hauska, irvokas ja hapokas. Enpä olisi uskonut piskuisen Ogrodzieniecin tarjoavan meille mitään tällaista. Kylähän oli siis tosi pieni: noin 5000 asukasta, yksi ravintola, pari sekatavarakauppaa ja muutama ruokakauppa. Ainut nähtävyys on keskiaikaiset linnanrauniot, emmekä edes käyneet siellä.

Sinänsä Ogrodzieniec oli kyllä ihan sympaattinen paikka :) Ihastuin kylän rauhalliseen tunnelmaan. Kanoja pihalla, orkideoja ikkunassa ja uskonnollisia symboleja. Autenttista.

Yövyimme Jura Centrum -nimisessä hotellissa. Sieltä oli pari kilometriä kylän keskustaan. Huoneemme piti olla "de luxe", mutta puitteet olivat melkoisen vaatimattomat. Hotellin ravintolasta ei myöskään saanut ruokaa kuin aamuisin tai tilauksesta. Onneksi otimme aamiaistarjoilun, koska lämpimän ruoan löytäminen Ogrodzieniecistä osoittautui hankalaksi. Jos jotain hyvää hotellista pitää löytää, ainakin se oli halpa. Neljä yötä aamiaisineen maksoi kahdelta hengeltä 120 euroa.

No, emmehän me Ogrodzienieciin matkustaneet nähtävyyksien takia. Michał Wiśniewski oli matkamme syy. Perjantaina hotellissa järjestettiin hänen fanitapaamisensa. Olin menossa hakemaan respasta lisää vessapaperia, kun huomioni kiinnittyi pyörätuoliin käytävän toisessa päässä. Sitten huomasin, että tuoliin autettiin tutun näköinen hahmo. Sehän oli itse Michał! Hän on murtanut jalkansa, eikä pystynyt kunnolla kävelemään. Kaiken lisäksi pyörätuoli kärrättiin viereiseen huoneeseen. Olimme siis Michałin seinänaapureita! En ollut uskoa tuuriamme. Michał tervehti minua puolaksi, mutta en tyrmistykseltäni pystynyt vastaamaan. Fan girl moment.

Lisää fanityttöilyä oli luvassa. Hotellin aulaan oli jo kokoontunut valtava määrä Michałin faneja. Bongasin joukosta Karolinan, jonka kanssa olin viestitellyt. Pääsymaksumme tapahtumaan onnistui onneksi ihan käteisellä :) Tuntui omituiselta olla puolalaisten ympäröimänä. En luonnollisesti ymmärtänyt mitään, mitä he puhuivat. Yhtäkkiä eräs nainen rupesi puhuttelemaan meitä. Hän oli Ich Troje -fan clubin puheenjohtaja, joka tunnisti meidät "niiksi suomalaisiksi". Herätimmekin varmasti mielenkiintoa, koska paikalla ei ollut muita ulkomaalaisia

Meidät ohjattiin hotellin ravintolaan. Ennen Michałin saapumista söimme tarjolla ollutta ruokaa. Puolalaiset alkupalat olivat erikoisia, mutta ihan maukkaita. Minä ahmin ruokaa kuin viimeistä päivää, koska emme olleet syöneet juuri mitään päivän aikana. Lämpimänä ruokana tarjoiltiin paistettua kanaa. Ruoka ei kuitenkaan tuntunut enää niin tärkeältä, kun Michał työnnettiin pyörätuolissa saliin. Ihmiset puhkesivat suosionosoituksiin.

Olin etukäteen tiedustellut Karolinalta, jos minulla olisi mahdollisuus haastatella Michałia. Hän sanoi kysyvänsä asiaa. Pian hän viittoikin minut ja Mairen luokseen. En enää tarkalleen muista, mitä siinä tapahtui, mutta Michał halasi ja suukotti meitä. Hän ei voinut uskoa, että olimme tosiaan nähneet kaiken sen vaivan ja tulleet paikalle Suomesta asti! Kaiken lisäksi hän tunnisti Mairen, joka oli jutellut hänen kanssaan Facebookissa. Michał oli aivan vilpittömästi iloinen meidän näkemisestämme <3 Jos olin aiemmin fanityttö, nyt tuntemukseni syventyivät entisestään.

Michał oli alituisesti faniensa piirittämänä, mutta onnistuimme vielä päästä hänen juttusilleen uudestaan. Mistään haastattelusta ei tullut siinä hälinässä mitään. Ei se haitannut, oli kiva vain jutella. Annoimme Michałille tuliaiseksi pullollisen salmiakkikossua. Hän vaikutti ilahtuvan siitä :D

Illan ohjelmassa oli karaokea (myös Michał veti muutaman kappaleen) sekä pokeria. Michał on ihan pokeriammattilainen, joten ei ollut mikään yllätys, että hän voitti ylivoimaisesti pelin toisensa jälkeen. Minä en kyllä tajua pokerin kulusta mitään, mutta Maire aina välillä selitti, mitä pelissä tapahtui.

Neljän aikoihin peli loppui ja lähdimme laahustamaan takaisin hotellihuoneeseen. Käytävällä yhytimme Michałin. Saimme häneltä humalaiset, mutta herttaiset hyvänyöntoivotukset. Hotellissa oli myös todella ohuet seinät, joten kuulimme kaiken mitä seinän takana tapahtui. Valitettavasti kielitaidottomana en pystynyt salakuuntelemaan ;)

Nukuimme pitkään, joten onneksi ei ollut paljon aikaa tapettavana ennen illan keikkaa. Olimme saaneet selville, että keikkapaikkana toimi entinen lastentarhan alue. Kyseessä oli suurehko nurmialue lähellä keskustaa. Saimme sijainnin selville kysymällä asiaa paikallisesta turistitoimistosta. Ensin emme meinanneet löytää yhteistä kieltä, mutta lopulta englanninkielentaitoinen tyttö onnistui neuvomaan meitä. Meille tyrkättiin myös kädet täyteen puolalaisia omenoita :D

Piknik-tapahtumaa mainostettiin ympäri kylää. Ilmeisesti Ogrodzieniecissä ei muuten tapahdu juuri mitään. Michał oli tapahtuman pääesiintyjä. Me saavuimme pääkallopaikalle pari tuntia ennen keikkaa. Ehdimme sinä aikana nähdä kotikutoisen taikurin esityksen, josta lapset tosin vaikuttivat pitävän kovasti. Sebastian-taikuria oli huvittava seurata. Hän oli kuin köyhän miehen Taikuri Luttinen.

Festarin irvokkaimmat esiintyjät olivat ehdottomasti kansanpukuihin pukeutuneet tanssijat. Ei heissä muuten mitään vikaa ollut, mutta repesimme täysin, kun he alkoivat tanssia ysärihitti "Lemon treen" tahtiin. Maailmat eivät nyt ihan kohdanneet. Ysärimusa soi muutenkin paljon Puolassa. Joko siellä ollaan pahasti trendeistä jäljessä, tai arvostetaan nostalgiaa ;)

Onnistuimme pääsemään aivan eturiviin. Yleisö alkoi käydä sen verran kärsimättömäksi, että lämppäribändin esiintyessä he vain huusivat "Michał! Michał!" Se oli ilmeisesti liikaa bändin laulajapojalle. Hän nimittäin juoksi pois lavalta! Minun kävi laulajaparkaa sääliksi. Vaikka itsekin odotin malttamattomana Michałin esitystä, en kuitenkaan ruvennut käyttäytymään epäkunnioittavasti muita esiintyjiä kohtaan.

Michał-parka oli kovasti pahoillaan siitä, ettei pystynyt tarjoamaan meille "kunnon show'ta" kipsatun jalkansa takia. Hänen huolensa oli aivan turha, sillä keikka oli paras ikinä! Lavalla oli ihan kunnon live-bändi, taustalaulajat ja muutenkin hyvä meininki. Ei haitannut yhtään, vaikka Michał joutui istumaan suuren osan esityksestään. Välillä hän nousi urhoollisesti seisomaankin. Lavalle nousi hänen seurakseen myös paikallisia pikkutyttöjä laulamaan. Se oli aika herttaista. Melkein kävi kateeksi pikkutyttöjä ;)

Michał esitti suureksi osaksi Ich Trojen hittejä, sillä niitä yleisö haluaa kuulla. Minä kyllä en olisi pistänyt pahakseni, vaikka hän olisi laulanut enemmän soolobiisejään. Ich Trojen suurimmat hitit eivät myöskään kuulu ihan lemppareihini, mutta oli toisaalta mielenkiintoista kuulla, miten yleisö villiintyi tietyistä kappaleista.

Keikka kesti yli tunnin, mutta olisi silti saanut olla pidempi. Sen jälkeen emme enää nähneet Michałia :/ Kuulimme kyllä kun hän saapui seurueineen takaisin hotellihuoneeseen. Siellä jatkettiin biletystä myöhään yöhön. Ilmeisesti mukana oli joitain fanejakin. Meillä ei kuitenkaan ollut kanttia tunkea mukaan, vaikka tuskin kenelläkään olisi ollut mitään sitä vastaan. Ensi kerralla sitten! Ja ensi kertahan tulee.

Sunnuntaina meillä ei enää ollut Ogrodwhateverissä mitään tekemistä. Otimme siis taksin ja huristimme Katowiceen. Vihdoinkin ihmisten ilmoilla! Hullaannuin paikallisesta ostoskeskuksesta ja pihviravintolasta, jossa saimme vihdoin kunnollista ruokaa <3 Intouduin myös shoppailemaan, koska Ogrodzieniecissä se ei ollut mahdollista.

Katowicessahan pelattiin lentopallon MM-kisat. En silloin tiennyt, että sunnuntaina oli finaalipäivä. Puola pelasi Brasiliaa vastaan. Näimme katukuvassa kisojen mainoksia ja Puolan väreihin pukeutuneita urheilufaneja. Kävimme myös katsomassa areenaa, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Viihdyimme Katowicessa kolmisen tuntia. Taksikuski otti vapauden ajaa maisemareittiä takaisin, mutta taksien hinnatkin ovat Puolassa niin alhaisia, etten jaksa välittää.

Maanantaina koitti sitten paluu hyiseen Suomeen. Kerrankin lennot sujuivat ongelmitta. Jatkolentokin meni oikein sutjakasti. Reissusta jäi niin hyvä maku, että haluan palata Puolaan mahdollisimman pian. En tosin tiedä vielä mihin, mutta olen valmis menemään minne vain, kunhan siellä on Michał Wiśniewski.

Lähtö koittaa!

Kimpsut ja kampsut on pakattu. Tänään vuorossa on matkan ensimmäinen etappi, Helsinki. Yövymme Omena-hotellissa, josta sitten huomisaamuna suuntaamme kohti lentokenttää. Tein juuri Finnairin check-inin netissä, joten huomenna meidän tarvitsee vain käydä pudottamassa matkatavaramme ja marssia turvatarkastuksen läpi lähtöportille. Mikäli kaikki sujuu hyvin, meidän pitäisi olla Krakovassa klo 11 paikallista aikaa. Maire on tilannut meille taksin, joka toivottavasti osaa kuskata meidät oikeaan osoitteeseen. Ainakin taksifirman sivuilla kovasti väitettiin, että englantia puhuvat ja kokeneita ovat.

Keikkapaikan sijaintikin on selvinnyt. Sinne päästäksemme ei onneksi tarvitse turvautua taksiin. Paikka onkin ihan kävelymatkan päässä hotelliltamme :) Michał Wiśniewski esiintyy erään ulkoilmatapahtuman yhteydessä. Kyseessä on jonkinlainen messumainen "piknik", jonne on vapaa pääsy. Mitä olen Facebookista seurannut, tiedossa lienee hyvin yhteisöllinen tapahtuma. Veikkaan, että tunnelma tulee olemaan oikein autenttinen. Pääsemme seuraamaan puolalaista yhteisöä aidoimmillaan. Se on varmasti hieno elämys.

Eniten minua jännittää Michałin fanitapaaminen perjantaina. Ärsyttävää, mutta lähettämäni rahat eivät olleet menneet perille. Ilmeisesti en saanut kaikkia tarvittavia tietoja nettimaksua varten. Maksamme siis käteisellä. Tulostin varmuuden vuoksi saamani sähköpostiviestin, jos joku rupeaa urputtamaan. Eiköhän asia kuitenkin ole hoidossa :) Tuntuu hienolta päästä tapaamaan laulaja, josta on tykännyt jo vuodesta 2003 lähtien. Enpä olisi silloin 16-vuotiaana voinut kuvitella, että vielä jonakin päivänä tapaan viisuartistin ilmielävänä ja pääsen jututtamaan.

Toivon, että keikalla kuultaisiin tämä biisi, ihana "Keine Grenzen" <3

Nettiä meillä ei hotellilla ole, joten palataan astialle reissun jälkeen! Toivottavasti selviämme hengissä :D

Tickets, please!

Meillä on lentoliput! Puolan reissu on siis nyt viimeistään täyttä totta :)

Matkamme starttaa keskiviikkona 17.9. Yövymme hotellissa Helsingissä, koska lentomme lähtee niin aikaisin aamulla, ettemme millään ehtisi kentälle muuten. Lento lähtee kohti Krakovaa aamukymmeneltä ja perillä olemme parin tunnin sisällä. Ihanan lyhyt matka!

Krakovasta otamme todennäköisesti taksin Ogrodzienieciin. Meitä on varoiteltu, että etukäteen kannattaa sopia kuskin kanssa matkan hinnasta. Muuten voi joutua viilatuksi linssiin. Parasta saada kuski kirjoittamaan hinta vaikka paperille, jotta meillä on "mustaa valkoisella". Kuulemma Puolassa on myös huijaritaksifirmoja, joita pitää varoa. Tämä tuo oman jännitysmomenttinsa.

Ogrodzieniecin keskiaikaiset linnanrauniot.

Hörhelön... tai siis Michał Wiśniewskin keikkapaikkaa ei olla vielä julkistettu. Tiedämme, että kyseessä on ulkoilmatapahtuma Ogrodcityssä. Muuta ei olla vielä julkistettu. Kai tässä kuukauden sisällä jotain infoa rupeaa tippumaan :D Onneksi fanitapaamisen paikka ja aika ovat sentään tiedossa.

Keikan jälkeen meille jää yksi kokonainen "huilipäivä". Muuta ohjelmaa matkallemme emme ole suunnitelleet. Läheisessä Katowicen kaupungissa olisi ainakin kiva piipahtaa :) Se on Ogrodzieniecin lähin suurkaupunki ja Sleesian voivodikunnan pääkaupunki. Asukkaita siellä on noin 310 000.

Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria :)

Auschwitzin keskitysleirillekään ei olisi pitkä matka. Sinne en kuitenkaan halua mennä. Ajatuskin keskitysleiristä ahdistaa. Ymmärrän toisaalta, miksi jotkut haluavat käydä siellä.

Krakovasta pääsee heikommin takaisin Suomeen. Joudummekin lentämään Varsovan kautta. Siellä meillä on parin tunnin välilasku. Sekin vähän jännittää, vaikka maan sisäiset vaihdot sujuvatkin yleensä ongelmitta. Takaisin Helsinki-Vantaalla olemme sitten maanantai-iltana 22.9.

Tässä on tulossa myös Viron risteily ennen Puolaa, joten aika ei käy kovin pitkäksi :) Äkkiä se kuukausikin menee taatusti! Reissua odotellessa voi muistuttaa itseään, MIKSI lähdemme:

Mihin seuraavaksi?

Enpä olisi uskonut, että näin pian pääsen taas kirjoittelemaan tänne. Nykistä ei ole vielä kulunut kahtakaan kuukautta kun suunnittelemme jo uutta matkaa. Se suuntautuu Puolaan, tarkalleen ottaen kylään nimeltään Ogrodzieniec. (Jouduin lunttaamaan tuon...) Kylä sijaitsee Sleesian provinssissa, Puolan eteläosassa.

Kuulostaa aika randomilta, mutta tälle matkalle on oikein hyvä syy. Fanitamme Mairen kanssa puolalaislaulajaa nimeltään Michał Wiśniewski. Syyskuussa hän heittää keikan tuolla viiden tuhannen asukkaan kylänpahasessa. Päivää ennen keikkaa järkätään "meet and greet" -tapahtuma, jossa pääsee tapaamaan itse laulajan ja juhlimaan hänen kanssaan. Ilmoittauduimme jo tilaisuuteen, joka kustansi noin 35 euroa per nuppi. Sillä saa juoda ja syödä niin paljon kuin napa vetää ;)

Miitti järjestetään eräässä kylpylähotellissa, josta saimme vihdoin varattua huoneen. Prosessi vaati monta viestiä ja puhelinsoiton, mutta nyt asia on hoidossa. Kielimuuri taisi tulla heti vastaan, koska hotellista reagoitiin parhaiten Mairen kirjoittamaan, puolankieliseen sähköpostiin. Soittaessani hotelliin säikäytin myös puhelimeen vastanneen miehen pahanpäiväisesti, kun ensimmäinen lauseeni oli: "Do you speak English?" Onneksi pääsin asioimaan toisen henkilön kanssa, joka osasi englantia. Hän kylläkin väitti hetken, että September tarkoittaa lokakuuta, mutta mitäs pienistä.

Lentoja emme ole vielä varanneet, mutta Finnair on (valitettavasti) ainut vaihtoehtomme. Joudumme lentämään Krakovaan, koska muuallekaan ei pääse. Onneksi Krakovan lentokentältä on vain tunnin ajomatka Ogrodwhateveriin. Puolan hintatason tuntien emme pääse köyhtymään parin taksimatkan takia. Hotellikin on ihan naurettavan halpa ottaen huomioon, että varasimme de luxe -huoneen. Veikkaan, että niin hienossa huoneessa en ole koskaan yöpynyt.

Lähtöön on enää vähän yli kuukausi (!), joten ajatuksemme ovat hyvin Puola-pitoisia tällä hetkellä. Jännittää, hermostuttaa, mutta ennen kaikkea innostuttaa. Kiva päästä näkemään taas uusia maisemia!

New York, New York

Greetings from the Big Apple!

Huhhuh, kotona ollaan! Pari päivää olen koettanut toipua jet lagista, joskin heikoin tuloksin. Unirytmini ovat täysin sekaisin. Minulle on epätyypillistä nukkua puoleenpäivään asti, mutta nyt sitä on harrastettu viimeiset yöt. Viimeksi taisi mennä parikin viikkoa, että toivuin aikaerosta.

Lähdimme siis tien päälle juhannusaattona. Matkakumppanini Mairen isä heitti meidät ystävällisesti lentokentälle. Siellä meitä odotti epämiellyttävä yllätys: Lentomme oli ylibuukattu. Kaiken lisäksi Finnairin lennon operoi espanjalainen Iberia. Lähtöportilla parveili epätietoisia ihmisiä. Henkilökunta yritti saada matkustajia vaihtamaan lentoa, korvausta vastaan toki. Ilmeisesti joku sitten suostui, koska mahduimme kaikki koneeseen.

Iberian kone osoittautui varustelutasoltaan huomattavasti Finnairia heikommaksi. Lennolla ei esimerkiksi ollut mitään viihdettä tarjolla. Palvelu tökki muutenkin ja oli hidasta. Vaikutti siltä, että lentoemännät oltiin valittu tehtäviinsä ulkonäön perusteella... He muun muassa unohtivat tarjoilla Mairelle juotavaa. Kun huomautin ystävällisesti asiasta, sain kylmäkiskoista kohtelua.

Eikä tässä vielä kaikki. Lennolla oli isohko ryhmä kanadalaisia eläkeläisiä (?), jotka tönöttivät tuntikausia keskellä käytävää, tietysti juuri meidän kohdallamme. Tuntui ahdistavalta olla jumissa siellä. Mummelit eivät millään tajunneet siirtyä, kunnes sanoin kovaäänisesti "Excuse me!" Ilmeisesti siitä suivaantuneena minusta valitettiin lentoemännälle. Olin kuulemma häirinnyt edessäni istuvaa matkustajaa, vaikka tosiasiassa olin vain lukenut ja pelannut kännykällä :P

Olosuhteet huomioon ottaen en olisi voinut olla onnellisempi, kun kone vihdoin laskeutui JFK:n lentokentälle! Lentokenttärutiinit sujuivat tällä kertaa nopeammin. Ainoa hidaste oli tullilappu, jonka lentoemännät olivat unohtaneet antaa myös Mairelle. Mairen piti siis täyttää lomake lentokentällä ennen kuin pääsi virkailijan ohi. Matkalaukkumme odottivatkin jo meitä, joten pääsimme pian hyppäämään AirTrainin kyytiin. Se vei meidät Jamaica Centerin asemalle, josta matkustimme määränpäähämme, eli Manhattanin 14th Streetille.

Majoituimme Chelsea Inn -nimisessä hotellissa. Sijainti 6th Avenuen vieressä oli erinomainen. Metropysäkille käveli pari minuuttia ja lähellä oli kaikki, mitä pieni ihminen saattoi tarvita :D Hotelli ei nyt ollut mikään luksus, mutta kohtuuhintainen. Jaoimme suihkun ja vessan viereisen huoneen asukkien kanssa. Se ei haitannut, sillä näimme naapureitamme harvoin. Huoneessa ollut jääkaappi helpotti myös eväiden hankkimista.

Hotellissa ei tarjoiltu aamiaista, mutta saimme alennuskuponkeja naapurin belgialaiseen ravintolaan. Petit Abeille oli hyvin eurooppalainen paikka, minkä vuoksi viihdyimmekin siellä useana aamuna ;) Ravintolan erikoisuutena olivat belgialaiset vohvelit. Muistelen niitä yhä lämmöllä <3 Tässä kuvassa nautin synttäriaamiaistani.

Nykissä tuli todellakin syötyä hyvin (tai siis huonosti). Dollarin pizzaviipaleita oli kätevä haukata vaikka iltapalaksi. Läheisestä delistä sai puolestaan herkullista sushia huokeaan hintaan. Kerran kävimme Mäkkärissä ihan vain siksi, jotta pääsimme hämmästelemään alhaista hintatasoa :D Kantaravintolaksemme muodostui jo aiemmalla reissullamme tutuksi tullut Dallas BBQ. En taida edes kehdata kertoa, kuinka monta kertaa tuossa syöttölässä aterioimme... Annan kunniamaininnan pulled porkille, jota ravintolassa tarjottiin. Superhyvää ja parempaa kuin Suomessa syömäni "nyhtöpossu"!

Meillä oli Mairen kanssa muutama juttu, jotka halusimme ehdottomasti toteuttaa. Ensinnäkin, halusimme ottaa tatuoinnit. Selvitimme etukäteen tatuointipaikkojen osoitteita. Ensimmäinen, johon löysimme oli nimeltään Studio 28 Tattoo. Paikka vaikutti asialliselta, joten näytimme mallikuvamme ja kysyimme, milloin voisimme saada ajan. Yllättäen heillä olikin mahdollisuus tatuoida meidät jo tunnin kuluessa! Olimme ilmeisen helppoja asiakkaita, koska tiesimme tasan tarkkaan, mitä halusimme. Tatuoijamme oli nimeltään Rafael. En voi kuin kehua häntä, rauhallinen ja taitava kaveri. Tatuoinnistani tuli tämän näköinen:

Tahdoimme myös viettää mahdollisimman paljon aikaa Central Parkissa. Tavoite toteutui useana päivänä :) Sielu ja mieli lepäsivät puiston vehreissä maisemissa. Olen ilmeisesti sen verran perussuomalainen, että kaipaan luontoa ympärilleni.

Myös hotellimme lähellä sijainnut Washington Square Park toimi hengailu- ja rentoutumispaikkanamme. Ihmiset kokoontuivat sinne viettämään aikaa ja oleilemaan. Tällainen kulttuuri puuttuu Suomesta täysin. Ei minulle tulisi kotona mieleenkään mennä johonkin puistoon vain istuskelemaan. Ennemmin istun tietokoneen ääressä ;)

Ei lomamme silkkaa hengailua ollut. Kävelimme paljon, päivässä saattoi karttua parikymmentä kilometriä. Pari "must see" -kohdettakin meillä oli:

• Top of the Rock
• Brooklyn Bridge
• Central Parkin eläintarha

Jälkimmäinen siksi, että viime reissulla emme koskaan päässeet sinne asti. Kävimme itse asiassa eläintarhassa kahdesti, halusin jälkimmäisen käynnin synttärilahjaksi :) Eläintarhan parasta antia olivat kotieläimet, joita sai käydä ruokkimassa. Alpakka oli sympaattinen otus!

Top of the Rock -näköalatasanne sijaitsee Rockefeller Centerissä GE Buildingin huipulla. 259 metriä korkea rakennus on yksi New Yorkin korkeimmista. Pilvenpiirtäjän huipulta avautuu huikeat näkymät Manhattanille. Sisäänpääsy maksoi 29 dollaria, mutta se oli jokaisen pennin arvoista! Katsokaa nyt näitä maisemia!

Ilmaiseksi maisemia pääsi ihailemaan Brooklyn Bridgeltä käsin, samaten Brooklynin puolelta Waterfrontin alueelta. Rannalla oli kiva tallustella :)

Käytimme jälleen hyväksemme ilmaisen Staten Island Ferryn palveluita ja matkustimme saarelle lautalla. Lautalta käsin näimme ikonisen Vapaudenpatsaankin. Se ei tosin herättänyt enempää mielenkiintoa, että olisimme halunneet päästä tiirailemaan patsasta sen lähempää. Itse Staten Island oli myös äkkiä nähty. No, tulipahan ainakin poistuttua välillä Manhattanilta.

Coney Islandilla sijaitseva New York Aquarium tuhoutui pahoin hurrikaani Sandyn iskiessä rannikolle. Akvaariota on kuitenkin saatu kunnostettua niin, että siellä pystyi jo vierailemaan. Kävimme akvaariossa myös viime kerralla ja pidimme paikasta. Ilmeisesti sisäänpääsymaksuilla autetaan kunnostamaan akvaariota taas entiseen kuosiinsa. Osaa eläimistä ei enää ollut, kuten haikaloja. Valitettavasti merileijona-show oli yhä voimissaan. Täysin turhaa, emme pystyneet katsomaan esitystä loppuun :(

Vaikka New York on ihana kaupunki, varsinkin eläinsuojelun saralla siellä ollaan vielä ihan lapsenkengissä. Kaupoista saa edelleen ostettua koiranpentuja, jotka on tuotettu pentutehtaissa :( Teki myös pahaa katsella taistelukaloja, jotka oli ahdettu minimaalisiin maljakoihin. En usko, että nämä kalat pääsevät koskaan oikeaan akvaarioon polskimaan. Eläinkaupassa nimittäin myytiin myös ihan liian pieniä altaita taistelukalojen asumuksiksi. Ihminen on eläimistä julmin.

Onneksi Jenkkilässä eläimiä osataan kohdella myös hyvin. Oli ilo seurata vapaana temmeltäviä, onnellisia koiria! Puistot suorastaan vilisivät hauveleita. Monien kauppojen ulkopuolella oli myös laitettu juomakuppeja karvaisille kavereille, eikä eläimiltä ollut pääsy kielletty sisätiloihinkaan. Siitä voi tosin olla montaa mieltä, onko kissan paikka ruokakaupan hyllyssä...

Central Parkin hevosvaunut ovat herättäneet paljon keskustelua. Mielestäni niitäkään ei tarvittaisi: Hevosparat joutuvat vetämään perässään vaunuja tuntien ajan, kovissakin helteissä :( Jos joku haluaa mennä pyörätaksin kyytiin, siitä vaan! Ainakin ihminen saa itse päättää, tahtooko kuljettaa turisteja.

New York Pride oli käynnissä juuri meidän vierailumme aikaan. Kaupunki täyttyi vähitellen kaikesta sateenkaariaiheisesta. Törmäsimme Pride-kulkueeseenkin täysin sattumalta naapurikadullamme :D Jäimme tietysti seuraamaan kulkuetta, joka oli ihanan väririkas. Kulkueessakin otettiin kantaa hevoskärryihin liittyen.

Paras oli kuitenkin vasta edessä. Kuulin yhtäkkiä jonkun huutavan: "Drag Race is here!" Suuresti fanittamani RuPaul's Drag Racen kilpailijat olivat mukana kulkueessa! Ensin saimme halaukset ohjelman tuomariistoon 
kuuluvalta Michelle Visagelta. Tuntui absurdilta nähdä "TV:stä tuttu" henkilö siinä ihan nenän edessä ja vielä päästä kontaktiin hänen kanssaan :)

Seuraavaksi bongailin drag queeneja, joista osa tuli yleisön pariin ottamaan yhteiskuvia ja tervehtimään. Halusin kiihkeästi päästä yhteiskuvaan jonkun kanssa. Kisan voittaja Bianca Del Rio ja toiseksi sijoittunut Courtney Act olivat ihan lähelläni, mutta en onnistunut kiinnittämään heidän huomiotaan. Onneksi finalisti Adore Delano pyöri paljon yleisön joukossa, joten hänen kanssaan viimein onnisti! Adore oli tosi herttainen ja helposti lähestyttävä hahmo <3

Värikästä oli myös Manhattanin kaupunginosissa. Eksoottista meininkiä tarjosivat China Town ja Little Italy, joissa pääsi aistimaan pienen palan Kiinaa sekä Italiaa. China Townissa ihmiset vaan pälpättivät meille kiinaa ja yrittivät trokata jotain krääsää. Se oli ahdistavaa. Little Italy tuli oikeastaan sattumalta vastaan. Meille onkin tyypillistä löytää vahingossa kivoja paikkoja :D

Yksi lempparipaikoistani Nykissä on High Line. Se on 1,6 kilometrin mittainen kävelyreitti, joka on rakennettu entisen rautatien paikalle. Reitin varrelle on istutettu puita ja kasveja, joten vaikutelma on paikoitellen hyvin metsämäinen. Tännekin ihmiset tulivat vain oleilemaan, juomaan kahvia ja syömään eväitä. Porukka vaikutti nyt löytäneen High Linen. Vielä edellisen matkamme aikaan siellä oli paljon väljempää. Nyt reitti oli suorastaan ruuhkainen.

Olimme New Yorkissa vielä 4th of Julyn aikaan. Emme tosin jaksaneet lähteä katsomaan ilotulituksia, mutta ihmiset olivat selvästi juhlatuulella. Kaupoissa myytiin kaikenlaista krääsää tähtilipun väreissä. Amerikkalaiset ovat tunnetusti isänmaallista väkeä ja sen kyllä huomasi! Meidän itsenäisyyspäivämme kului tavaroita pakaten ja aikaa tappaen. Viimeisinä päivinä rupesimme jo olemaan kypsiä lähtemään kotiin.

Entä kotiinpaluu sitten! Jos ongelmia oli menomatkalla, nyt niitä riitti vielä enemmän. Ensin hyppäsimme väärään metroon... Moka oli täysin minun. Meidän oli tarkoitus matkustaa Jamaica Centeriin, mutta päädyimmekin Jamaicaan. Siellä kysyimme neuvoa MTA:n henkilökuntaan kuuluneelta vanhalta mieheltä. Hän neuvoi palaamaan samalla linjalla takaisin ja vaihtamaan sitten eräällä pysäkillä oikeaan junaan. Muuten hyvä, mutta pappa neuvoi meille väärän pysäkin nimen! Siellä, missä jäimme pois, ei tosiaankaan voinut vaihtaa junaa. Onneksi avulias henkilökunnan jäsen päästi meidät ilmaiseksi portista läpi ja ei muuta kuin takaisin yksi pysäkinväli... Lopulta oikea juna saapui ja pääsimme Jamaica Centerin kautta lentoasemalle.

Oikeastaan oli vain hyvä, ettemme olleet lentokentällä turhan aikaisin. Lentokoneemme oli nimittäin hajonnut! Jouduimme odottamaan kaksi tuntia, että pääsimme lähtemään. Finnairin koneeseen emme taaskaan saaneet astua, vaan lennon operoi puolalainen LOT Polish Airlines. Itse lentokoneesta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Palvelu pelasi ja puitteet olivat ensiluokkaiset :) Ihmettelen kuitenkin Finnairin toimintatapaa. Mitä järkeä siinä on, että ostaa lennon Finnairilta, mutta ei saakaan lentää heidän koneellaan? Tästä lähtien mietin kyllä kahdesti, suosinko suomalaista.

Helsinki-Vantaalla asiat onneksi sujuivat kuin pläkki ja lentokenttäbussi kuskasi meidät keskustaan. Oltuani yhtäjaksoisesti yli vuorokauden hereillä pääsin vihdoin omaan kotiin kullan kalliiseen <3
Kokonaisuutena reissu oli juuri sellainen kuin odotinkin :) Saimme tehtyä kaikki asiat, jotka viime matkalla jäivät rästiin. Mitään ei jäänyt hampaankoloon tai harmittamaan. Oikeastaan koen, että New York on nyt nähty. Yhteensä 25 päivää kaupungissa viettäneenä voin hyvillä mielin siirtyä eteenpäin muihin kohteisiin.

Älkää käsittäkö minua väärin, tämäkin matka oli aivan ihana! En vain enää koe niin suurta tunteen paloa Nykkiä kohtaan. Saatan joskus vielä palata sinne, mutta tuskin lähiaikoina. Myönnän, että viimeisinä päivinä rupesi jo kyllöttämään. Viidentoista päivän reissu on kuitenkin aika rankka, niin fyysisesti kuin henkisesti. Taidan olla myös tulossa vanhaksi, koska ikävöin matkan aikana kotia, rakkaitani ja OMAA SÄNKYÄNI. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut :D

Nyt katse suuntautuu kuitenkin jo eteenpäin. Seuraavaksi aiomme valloittaa Euroopan!

Veitsi kääntyy haavassa

Tänään Suomessa on satanut lunta. Jep. Olisihan se pitänyt arvata, että aurinkoinen alkukesä oli vain hämäystä. Juhannuksesta tulee todennäköisesti yhtä hyytävä kuin joka vuosi. Täytyy myöntää, etten ole voinut olla hehkuttamatta tuuriani. New Yorkiin on luvattu seuraavan 10 päivän ajalle tällaista säätilaa:

Ei paha ;)

Puolustukseksi kerskailulleni voin sanoa, etten ole koskaan päässyt etelänlomalle silloin kun muut ovat hytisseet talvipakkasissa. Taannoiset Kreikan matkatkin tehtiin touko- ja heinäkuussa. Suomessa oli silloin melkein yhtä lämmintä. Joten suokaa minulle tämä tilaisuus kääntää hieman veistä haavassa ;)

Viisi päivää lähtöön on...

...laskin aivan itse! Nyt rupeaa jo olemaan perhosia vatsassa. En oikeastaan jännitä itse reissua, mutta lentokenttärutiinit eivät ole mieleeni. Ne loputtomalta tuntuvat turvatarkastukset ja jonottaminen. En tykkää. Viime reissulla meille osui eteen aika epämiellyttäviä virkailijoita Jenkkilän päässä. Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin.

Odotan reissulta eniten:

1. AURINKOA. Viimeksi helle helli meitä jokaisena päivänä <3 Ainoastaan ensimmäisenä aamuna satoi vettä, mutta sen jälkeen pilvistä taivasta ei juuri näkynyt. Rakastan lämpöä, eikä 30 astettakaan tunnu vielä liian kuumalta. Onneksi helteitä taitaa olla taas luvassa!

2. RUOKAA. Olen herkkuperse ja USA tunnetusti on roskaruoan luvattu maa. Olen jo etukäteen käynyt kuolaamassa Dallas BBQ:n ruokalistaa ja fantasioinut niistä ihanista annoksista. Kävimme kyseisessä syöttölässä muistaakseni kolme kertaa... Söin myös viimeksi aivan taivaallista pizzaa. Sitä ajatellessakin vesi herahtaa kielelle :) Lomamatkoilla suurta huviani on käydä ruokakaupoissa ja ostella kaikenlaista randomia. Eikä sovi tietenkään unohtaa karkkeja ja snackseja. Varsinkin Hershey'sin suklaita on ollut ikävä.

3. HENGAILUA. Toisin kuin edellisellä kerralla, meillä ei juurikaan ole suunnitelmia. Haluamme ottaa rennosti, kuljeskella kaupungilla ja mennä mihin jalat meitä kuljettavat. Tahtoisin viettää yhden kokonaisen päivän Central Parkissa. Vaikka kävimme siellä useaan otteeseen, meille jäi vielä paljon nähtävää. Nyt meillä on aikaa kierrellä puistossa ja nauttia kiireettömyydestä. John Lennonin muistomerkki Strawberry Fieldsissä on tietysti pakollinen kohde. Se on lempipaikkojani New Yorkissa. Keskuspuisto on muutenkin ihan uskomaton paikka. Näimme siellä mm. pesukarhuja ja pelastimme sorsanpoikasen hengen <3

4. SHOPPAILUA. Olisin huono nainen, jos en nauttisi edes hieman ostoksilla käymisestä ;) Oikeasti inhoan vaateshoppailua, koska: a) Suomessa on kallista ja olen pihi paska, b) täällä vaan myydään rumia vaatteita. Sen sijaan Nykistä löysin viimeksi ihania vaatteita ja kaiken lisäksi halvalla! Eivätkä ne ole olleet mitään sekundalaatua, toisin kuin henkkamaukan kertakäyttörätit. Ajattelin shopata itselleni nyt kunnolla vaatteita, koska Suomesta en koskaan löydä mitään kivaa. Kosmetiikkakin oli Jenkeissä huomattavasti halvempaa, joten sitäkin täytynee hamstrata. Rupean kuulostamaan joltain himoshoppaajalta, mutta mitään en myönnä :D

Näistä aineksista syntyy täydellinen loma!

Iso Omena odottaa

Mummollani on tapana päivitellä: "Taasko siä oot jossain lietsussa?" Olen pesunkestävä koti-ihminen, mutta minulla on myös reissaajan sydän. Mukavuudenhaluinen mummo ei aina ymmärrä levotonta sieluani, joka haluaa kokea uusia asioita ja matkustella ympäri maailmaa.

Seuraava matkani on ihan käden ulottuvilla. Matkustan ystäväni kanssa Yhdysvaltoihin, New York Cityyn. Vietämme Isossa Omenassa yli kaksi viikkoa. Tämä ei ole ensimmäinen reissumme Nykiin. Kävimme siellä melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Vannoimme silloin, että tulemme vielä takaisin. Lupauksista on pidettävä kiinni.

Tulen siis päivittämään tähän blogiin sekalaisia matkakertomuksiani. En ota konetta mukaan matkalle, mutta luvassa on postauksia ja kuvia sitten jälkikäteen :) Olen viime päivät fiilistellyt viime reissun kuvia ja ruvennut henkisesti valmistautumaan lähtöön. Kohta pitäisi varmaan tehdä jotain konkreettistakin sen eteen. Ensi viikolla käyn noutamassa dollareita ja aloitan pakkaamisen. Lentomme nousee ilmaan juhannuksena. Lähtölaskenta on alkanut!

Kaikki blogissa esiintyvät valokuvat ovat minun ottamiani. Tuskin kukaan näitä haluaa kopioida, mutta sanonpa silti: NÄPIT IRTI!