New York, New York

Greetings from the Big Apple!

Huhhuh, kotona ollaan! Pari päivää olen koettanut toipua jet lagista, joskin heikoin tuloksin. Unirytmini ovat täysin sekaisin. Minulle on epätyypillistä nukkua puoleenpäivään asti, mutta nyt sitä on harrastettu viimeiset yöt. Viimeksi taisi mennä parikin viikkoa, että toivuin aikaerosta.

Lähdimme siis tien päälle juhannusaattona. Matkakumppanini Mairen isä heitti meidät ystävällisesti lentokentälle. Siellä meitä odotti epämiellyttävä yllätys: Lentomme oli ylibuukattu. Kaiken lisäksi Finnairin lennon operoi espanjalainen Iberia. Lähtöportilla parveili epätietoisia ihmisiä. Henkilökunta yritti saada matkustajia vaihtamaan lentoa, korvausta vastaan toki. Ilmeisesti joku sitten suostui, koska mahduimme kaikki koneeseen.

Iberian kone osoittautui varustelutasoltaan huomattavasti Finnairia heikommaksi. Lennolla ei esimerkiksi ollut mitään viihdettä tarjolla. Palvelu tökki muutenkin ja oli hidasta. Vaikutti siltä, että lentoemännät oltiin valittu tehtäviinsä ulkonäön perusteella... He muun muassa unohtivat tarjoilla Mairelle juotavaa. Kun huomautin ystävällisesti asiasta, sain kylmäkiskoista kohtelua.

Eikä tässä vielä kaikki. Lennolla oli isohko ryhmä kanadalaisia eläkeläisiä (?), jotka tönöttivät tuntikausia keskellä käytävää, tietysti juuri meidän kohdallamme. Tuntui ahdistavalta olla jumissa siellä. Mummelit eivät millään tajunneet siirtyä, kunnes sanoin kovaäänisesti "Excuse me!" Ilmeisesti siitä suivaantuneena minusta valitettiin lentoemännälle. Olin kuulemma häirinnyt edessäni istuvaa matkustajaa, vaikka tosiasiassa olin vain lukenut ja pelannut kännykällä :P

Olosuhteet huomioon ottaen en olisi voinut olla onnellisempi, kun kone vihdoin laskeutui JFK:n lentokentälle! Lentokenttärutiinit sujuivat tällä kertaa nopeammin. Ainoa hidaste oli tullilappu, jonka lentoemännät olivat unohtaneet antaa myös Mairelle. Mairen piti siis täyttää lomake lentokentällä ennen kuin pääsi virkailijan ohi. Matkalaukkumme odottivatkin jo meitä, joten pääsimme pian hyppäämään AirTrainin kyytiin. Se vei meidät Jamaica Centerin asemalle, josta matkustimme määränpäähämme, eli Manhattanin 14th Streetille.

Majoituimme Chelsea Inn -nimisessä hotellissa. Sijainti 6th Avenuen vieressä oli erinomainen. Metropysäkille käveli pari minuuttia ja lähellä oli kaikki, mitä pieni ihminen saattoi tarvita :D Hotelli ei nyt ollut mikään luksus, mutta kohtuuhintainen. Jaoimme suihkun ja vessan viereisen huoneen asukkien kanssa. Se ei haitannut, sillä näimme naapureitamme harvoin. Huoneessa ollut jääkaappi helpotti myös eväiden hankkimista.

Hotellissa ei tarjoiltu aamiaista, mutta saimme alennuskuponkeja naapurin belgialaiseen ravintolaan. Petit Abeille oli hyvin eurooppalainen paikka, minkä vuoksi viihdyimmekin siellä useana aamuna ;) Ravintolan erikoisuutena olivat belgialaiset vohvelit. Muistelen niitä yhä lämmöllä <3 Tässä kuvassa nautin synttäriaamiaistani.

Nykissä tuli todellakin syötyä hyvin (tai siis huonosti). Dollarin pizzaviipaleita oli kätevä haukata vaikka iltapalaksi. Läheisestä delistä sai puolestaan herkullista sushia huokeaan hintaan. Kerran kävimme Mäkkärissä ihan vain siksi, jotta pääsimme hämmästelemään alhaista hintatasoa :D Kantaravintolaksemme muodostui jo aiemmalla reissullamme tutuksi tullut Dallas BBQ. En taida edes kehdata kertoa, kuinka monta kertaa tuossa syöttölässä aterioimme... Annan kunniamaininnan pulled porkille, jota ravintolassa tarjottiin. Superhyvää ja parempaa kuin Suomessa syömäni "nyhtöpossu"!

Meillä oli Mairen kanssa muutama juttu, jotka halusimme ehdottomasti toteuttaa. Ensinnäkin, halusimme ottaa tatuoinnit. Selvitimme etukäteen tatuointipaikkojen osoitteita. Ensimmäinen, johon löysimme oli nimeltään Studio 28 Tattoo. Paikka vaikutti asialliselta, joten näytimme mallikuvamme ja kysyimme, milloin voisimme saada ajan. Yllättäen heillä olikin mahdollisuus tatuoida meidät jo tunnin kuluessa! Olimme ilmeisen helppoja asiakkaita, koska tiesimme tasan tarkkaan, mitä halusimme. Tatuoijamme oli nimeltään Rafael. En voi kuin kehua häntä, rauhallinen ja taitava kaveri. Tatuoinnistani tuli tämän näköinen:

Tahdoimme myös viettää mahdollisimman paljon aikaa Central Parkissa. Tavoite toteutui useana päivänä :) Sielu ja mieli lepäsivät puiston vehreissä maisemissa. Olen ilmeisesti sen verran perussuomalainen, että kaipaan luontoa ympärilleni.

Myös hotellimme lähellä sijainnut Washington Square Park toimi hengailu- ja rentoutumispaikkanamme. Ihmiset kokoontuivat sinne viettämään aikaa ja oleilemaan. Tällainen kulttuuri puuttuu Suomesta täysin. Ei minulle tulisi kotona mieleenkään mennä johonkin puistoon vain istuskelemaan. Ennemmin istun tietokoneen ääressä ;)

Ei lomamme silkkaa hengailua ollut. Kävelimme paljon, päivässä saattoi karttua parikymmentä kilometriä. Pari "must see" -kohdettakin meillä oli:

• Top of the Rock
• Brooklyn Bridge
• Central Parkin eläintarha

Jälkimmäinen siksi, että viime reissulla emme koskaan päässeet sinne asti. Kävimme itse asiassa eläintarhassa kahdesti, halusin jälkimmäisen käynnin synttärilahjaksi :) Eläintarhan parasta antia olivat kotieläimet, joita sai käydä ruokkimassa. Alpakka oli sympaattinen otus!

Top of the Rock -näköalatasanne sijaitsee Rockefeller Centerissä GE Buildingin huipulla. 259 metriä korkea rakennus on yksi New Yorkin korkeimmista. Pilvenpiirtäjän huipulta avautuu huikeat näkymät Manhattanille. Sisäänpääsy maksoi 29 dollaria, mutta se oli jokaisen pennin arvoista! Katsokaa nyt näitä maisemia!

Ilmaiseksi maisemia pääsi ihailemaan Brooklyn Bridgeltä käsin, samaten Brooklynin puolelta Waterfrontin alueelta. Rannalla oli kiva tallustella :)

Käytimme jälleen hyväksemme ilmaisen Staten Island Ferryn palveluita ja matkustimme saarelle lautalla. Lautalta käsin näimme ikonisen Vapaudenpatsaankin. Se ei tosin herättänyt enempää mielenkiintoa, että olisimme halunneet päästä tiirailemaan patsasta sen lähempää. Itse Staten Island oli myös äkkiä nähty. No, tulipahan ainakin poistuttua välillä Manhattanilta.

Coney Islandilla sijaitseva New York Aquarium tuhoutui pahoin hurrikaani Sandyn iskiessä rannikolle. Akvaariota on kuitenkin saatu kunnostettua niin, että siellä pystyi jo vierailemaan. Kävimme akvaariossa myös viime kerralla ja pidimme paikasta. Ilmeisesti sisäänpääsymaksuilla autetaan kunnostamaan akvaariota taas entiseen kuosiinsa. Osaa eläimistä ei enää ollut, kuten haikaloja. Valitettavasti merileijona-show oli yhä voimissaan. Täysin turhaa, emme pystyneet katsomaan esitystä loppuun :(

Vaikka New York on ihana kaupunki, varsinkin eläinsuojelun saralla siellä ollaan vielä ihan lapsenkengissä. Kaupoista saa edelleen ostettua koiranpentuja, jotka on tuotettu pentutehtaissa :( Teki myös pahaa katsella taistelukaloja, jotka oli ahdettu minimaalisiin maljakoihin. En usko, että nämä kalat pääsevät koskaan oikeaan akvaarioon polskimaan. Eläinkaupassa nimittäin myytiin myös ihan liian pieniä altaita taistelukalojen asumuksiksi. Ihminen on eläimistä julmin.

Onneksi Jenkkilässä eläimiä osataan kohdella myös hyvin. Oli ilo seurata vapaana temmeltäviä, onnellisia koiria! Puistot suorastaan vilisivät hauveleita. Monien kauppojen ulkopuolella oli myös laitettu juomakuppeja karvaisille kavereille, eikä eläimiltä ollut pääsy kielletty sisätiloihinkaan. Siitä voi tosin olla montaa mieltä, onko kissan paikka ruokakaupan hyllyssä...

Central Parkin hevosvaunut ovat herättäneet paljon keskustelua. Mielestäni niitäkään ei tarvittaisi: Hevosparat joutuvat vetämään perässään vaunuja tuntien ajan, kovissakin helteissä :( Jos joku haluaa mennä pyörätaksin kyytiin, siitä vaan! Ainakin ihminen saa itse päättää, tahtooko kuljettaa turisteja.

New York Pride oli käynnissä juuri meidän vierailumme aikaan. Kaupunki täyttyi vähitellen kaikesta sateenkaariaiheisesta. Törmäsimme Pride-kulkueeseenkin täysin sattumalta naapurikadullamme :D Jäimme tietysti seuraamaan kulkuetta, joka oli ihanan väririkas. Kulkueessakin otettiin kantaa hevoskärryihin liittyen.

Paras oli kuitenkin vasta edessä. Kuulin yhtäkkiä jonkun huutavan: "Drag Race is here!" Suuresti fanittamani RuPaul's Drag Racen kilpailijat olivat mukana kulkueessa! Ensin saimme halaukset ohjelman tuomariistoon 
kuuluvalta Michelle Visagelta. Tuntui absurdilta nähdä "TV:stä tuttu" henkilö siinä ihan nenän edessä ja vielä päästä kontaktiin hänen kanssaan :)

Seuraavaksi bongailin drag queeneja, joista osa tuli yleisön pariin ottamaan yhteiskuvia ja tervehtimään. Halusin kiihkeästi päästä yhteiskuvaan jonkun kanssa. Kisan voittaja Bianca Del Rio ja toiseksi sijoittunut Courtney Act olivat ihan lähelläni, mutta en onnistunut kiinnittämään heidän huomiotaan. Onneksi finalisti Adore Delano pyöri paljon yleisön joukossa, joten hänen kanssaan viimein onnisti! Adore oli tosi herttainen ja helposti lähestyttävä hahmo <3

Värikästä oli myös Manhattanin kaupunginosissa. Eksoottista meininkiä tarjosivat China Town ja Little Italy, joissa pääsi aistimaan pienen palan Kiinaa sekä Italiaa. China Townissa ihmiset vaan pälpättivät meille kiinaa ja yrittivät trokata jotain krääsää. Se oli ahdistavaa. Little Italy tuli oikeastaan sattumalta vastaan. Meille onkin tyypillistä löytää vahingossa kivoja paikkoja :D

Yksi lempparipaikoistani Nykissä on High Line. Se on 1,6 kilometrin mittainen kävelyreitti, joka on rakennettu entisen rautatien paikalle. Reitin varrelle on istutettu puita ja kasveja, joten vaikutelma on paikoitellen hyvin metsämäinen. Tännekin ihmiset tulivat vain oleilemaan, juomaan kahvia ja syömään eväitä. Porukka vaikutti nyt löytäneen High Linen. Vielä edellisen matkamme aikaan siellä oli paljon väljempää. Nyt reitti oli suorastaan ruuhkainen.

Olimme New Yorkissa vielä 4th of Julyn aikaan. Emme tosin jaksaneet lähteä katsomaan ilotulituksia, mutta ihmiset olivat selvästi juhlatuulella. Kaupoissa myytiin kaikenlaista krääsää tähtilipun väreissä. Amerikkalaiset ovat tunnetusti isänmaallista väkeä ja sen kyllä huomasi! Meidän itsenäisyyspäivämme kului tavaroita pakaten ja aikaa tappaen. Viimeisinä päivinä rupesimme jo olemaan kypsiä lähtemään kotiin.

Entä kotiinpaluu sitten! Jos ongelmia oli menomatkalla, nyt niitä riitti vielä enemmän. Ensin hyppäsimme väärään metroon... Moka oli täysin minun. Meidän oli tarkoitus matkustaa Jamaica Centeriin, mutta päädyimmekin Jamaicaan. Siellä kysyimme neuvoa MTA:n henkilökuntaan kuuluneelta vanhalta mieheltä. Hän neuvoi palaamaan samalla linjalla takaisin ja vaihtamaan sitten eräällä pysäkillä oikeaan junaan. Muuten hyvä, mutta pappa neuvoi meille väärän pysäkin nimen! Siellä, missä jäimme pois, ei tosiaankaan voinut vaihtaa junaa. Onneksi avulias henkilökunnan jäsen päästi meidät ilmaiseksi portista läpi ja ei muuta kuin takaisin yksi pysäkinväli... Lopulta oikea juna saapui ja pääsimme Jamaica Centerin kautta lentoasemalle.

Oikeastaan oli vain hyvä, ettemme olleet lentokentällä turhan aikaisin. Lentokoneemme oli nimittäin hajonnut! Jouduimme odottamaan kaksi tuntia, että pääsimme lähtemään. Finnairin koneeseen emme taaskaan saaneet astua, vaan lennon operoi puolalainen LOT Polish Airlines. Itse lentokoneesta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Palvelu pelasi ja puitteet olivat ensiluokkaiset :) Ihmettelen kuitenkin Finnairin toimintatapaa. Mitä järkeä siinä on, että ostaa lennon Finnairilta, mutta ei saakaan lentää heidän koneellaan? Tästä lähtien mietin kyllä kahdesti, suosinko suomalaista.

Helsinki-Vantaalla asiat onneksi sujuivat kuin pläkki ja lentokenttäbussi kuskasi meidät keskustaan. Oltuani yhtäjaksoisesti yli vuorokauden hereillä pääsin vihdoin omaan kotiin kullan kalliiseen <3
Kokonaisuutena reissu oli juuri sellainen kuin odotinkin :) Saimme tehtyä kaikki asiat, jotka viime matkalla jäivät rästiin. Mitään ei jäänyt hampaankoloon tai harmittamaan. Oikeastaan koen, että New York on nyt nähty. Yhteensä 25 päivää kaupungissa viettäneenä voin hyvillä mielin siirtyä eteenpäin muihin kohteisiin.

Älkää käsittäkö minua väärin, tämäkin matka oli aivan ihana! En vain enää koe niin suurta tunteen paloa Nykkiä kohtaan. Saatan joskus vielä palata sinne, mutta tuskin lähiaikoina. Myönnän, että viimeisinä päivinä rupesi jo kyllöttämään. Viidentoista päivän reissu on kuitenkin aika rankka, niin fyysisesti kuin henkisesti. Taidan olla myös tulossa vanhaksi, koska ikävöin matkan aikana kotia, rakkaitani ja OMAA SÄNKYÄNI. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut :D

Nyt katse suuntautuu kuitenkin jo eteenpäin. Seuraavaksi aiomme valloittaa Euroopan!