Olin pitkään kärvistellyt pahan matkakuumeen kanssa. Nyt tauti on taas selätetty, sillä takana on tähänastisen elämäni absurdein reissu, jonka sulattelemisessa menee varmasti kauan.
Minä taas olen Suomen euroviisuklubin fanilehden päätoimittaja. Ystäväni oli kysynyt, saisimmeko tehdä Michałista haastattelun seuraavaan lehteen. Herra suostui ja kutsui meidät paikan päälle. Matkustimme siis viime keskiviikkona Varsovaan, josta meidät haettiin Wiśniewskin perheen kotiin Łazyyn. Łazy sijaitsee kuudentoista kilometrin päässä Varsovasta. Kylässä on noin 1500 asukasta, ja asumusten perusteella varsin varakasta väkeä. Tuli vähän mieleen Espoon Westend.
Isäntäväkemme ei myöskään ollut siitä köyhimmästä päästä. Heidän talossaan oli kuulemma 700 neliötä (!) ja pihapiirikin oli valtavan kokoinen. Heillä olikin palvelusväkeä auttamassa taloudenpidossa. Tämä oli matkassa ehdottomasti absurdeinta. Meitäkin palveltiin ja meistä pidettiin todella hyvää huolta. Saimme herkutella puolalaisilla perinneruoilla, kuten borssikeitolla ja pelmeneillä. Eräs palvelijoista oltiin valjastettu toimimaan esiliinanamme. Nainen oli mukava, mutta aika kielitaidoton. Hän kuljetti meidät pikkubussin ja raitiovaunun kyydissä Varsovan keskustaan. Siellä kävimme lähinnä vain shoppailemassa, mutta oli kiva nähdä vilaus pääkaupungista.
Kävimme myös läheisessä Janki-nimisessä kylässä, esiliinamme opastamana tottakai. Olisimme varmasti löytäneet itsekin perille, mutta ilmeisesti meitä ei uskallettu päästää yksin hortoilemaan ympäriinsä. Se tuntui oudolta, koska olemme tottuneet seikkailemaan ominpäin.
Janki oli varsinainen kauppakeskittymä, sieltä löytyi muun muassa valtaisa ostoskeskus ja IKEA. Ystäväni ei ollut koskaan käynyt IKEAssa, joten pitihän tämä epäkohta korjata ;) Tavaratalo oli melkein identtinen kuin Vantaan IKEA. Osasin suunnistaa siellä ongelmitta, vaikken ymmärtänyt puolankielisistä opasteista juuri mitään.
Puolassa on tapana dubata suurin osa elokuvista. Niitä oli huvittava katsella telkkarista, kun sama monotoninen miesääni selosti kaikki repliikit. Pidemmän päälle se rupesi kyllä häiritsemään. Onneksi sentään ihan kaikkea ei dubata. Kävimme katsomassa "Fifty Shades of Grey" eli "Pięćdziesiąt twarzy Greya". Siitä ei sen enempää, onneksi leffaliput olivat halpoja ;)
Edellisellä reissullamme olimme havainneet, että englanninkielen taitoisia puolalaisia on vaikea löytää. Saimme huomata tämän myös nyt. Meille kerrottiin, että englantia on opetettu kouluissa vasta vähän aikaa. Nuoret puhuvat englantia, mutta kolmekymppiset ja sitä vanhemmat hallitsevat ennemmin venäjän. Isäntämme Michał puhui onneksi sujuvaa englantia, toisaalta hän onkin viettänyt nuoruutensa Saksassa.
Haastattelun tekeminen oli tosi kivaa. Oli mahtavaa päästä juttelemaan Michałin kanssa syvällisemmin. Huomasin, että hän on (turhankin) vaatimaton ja herkkä ihminen. Todella ihana tyyppi, joka ei todellakaan pidä itseään minään starana. Eipä 16-vuotias Aintsu olisi osannut kuvitella, että pääsisi vielä joskus juttelemaan fanittamansa viisuartistin kanssa, saatika sitten kyläilemään tämän luona. Saimme myös suuren kunnian kuulla hänen uusia, julkaisemattomia biisejään! Se oli niin siistiä.
Kunniamaininnan saa perheen maltankoira, josta tuli heti ystävämme <3 Hänen nimensä oli "Salama", jota en jaksa nyt edes yrittää kirjoittaa puolaksi. Meidän mielestämme Pörrö oli kuitenkin parempi nimi. Hauveli taisi oppia tottelemaankin tätä nimeä ja opetimme sille vähän huonoja tapoja (kuten tohvelien raatelemista). Sori, me rikottiin teidän koira.
Tämä matka jää historiaan epätodellisena elämyksenä. En vieläkään ihan tajua, missä sitä tulikaan hengattua. Ilman valokuvatodisteita voisin luulla nähneeni unta. Olen kiitollinen kaikesta vieraanvaraisuudesta ja tästä hienosta tilaisuudesta. Nyt matkailukiintiö on taas täynnä - ainakin hetkeksi.
