Szervusz!
Budapest on nyt nähty. Tai, oikeastaan ei. Minusta tuntuu, että ehdin kokemaan kaupungista vain pintaraapaisun. Eikä se edes haittaa, koska matkamme ainut tarkoitus oli nähdä Andrea Bocelli. Se tavoite onneksi täyttyi <3
Saavuimme siis Unkariin lauantai-iltana. Hotellimme Royal Park Boutique tarjosi taksipalvelun lentokentälle. Kuski oli siellä odottamassa meitä nimikyltin kanssa. Tuli tärkeä olo :D Ajomatka hotellille kesti puolisen tuntia ja maksoi 25 euroa suuntaansa. Helppo ja ennen kaikkea stressitön vaihtoehto!
Hotellihuoneemme oli viihtyisä, suihku suorastaan luksusmallinen ja aamiainenkin runsas. Aamiaisella tarjottiin ilmeisesti unkarilaisia erikoisuuksia, joista en edes tiedä, mitä ne tarkalleen ottaen olivat. Sen enempää emme maistelleet unkarilaista perinneruokaa. Hävettää melkein kertoa, että söimme ainoastaan amerikkalaisissa pikaruokaravintoloissa... KFC ja Burger King <3 Puolustukseksi on todettava, että ne sijaitsivat kulman takana. Eikä minun tarvitse oikeasti edes puolustautua. Aikuinen ihminen saa syödä reissussa juuri sitä, mitä haluaa ;)
Ihme kyllä emme eksyneet, vaan löysimme Pyhän Elisabetin katolisen kirkon. Piipahdimme sisälläkin, mutta siellä oli ilmeisesti alkamassa messu, emmekä kehdanneet jäädä. Kirkko oli kuitenkin hyvin kuvauksellinen ja sen pihalla kukkivat yhä ruusut! (Kenties pyhän hengen voimalla...)
Pörräsimme sadesäässä pari tuntia. Löysimme erään hotellin yhteydessä olleen matkamuistomyymälän. Sieltä sitten tarttui mukaan vähän tuliaisia. Myyjäsetä tunnisti meidät suomalaisiksi ja sanoi suomen kielen muistuttavan laulua. Samaa en voi valitettavasti sanoa unkarista :D Ihan liikaa ö-kirjaimia!
Tuntui todella hämmentävältä olla maassa, jonka kieltä ei ymmärtänyt pätkääkään. Näin ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kielitaidottomuus oli suorastaan ahdistavaa, vaikka unkarilaiset englantia puhuivatkin. Itse haluaisin aina osata kieltä edes välttävästi. Osaan sanoa unkariksi "kiitos", joten hoin aina "köszönömiä" tilaisuuden tullessa vastaan. Lähes kaikki asiakaspalvelijat puhuivat meille ensin unkaria. Minä näytänkin erään Facebook-testin mukaan unkarilaiselta ;)
Pariisin terrori-iskun takia yleisöä kehoitettiin tulemaan tapahtumapaikalle ajoissa. Me otimme täsmällisinä suomalaisina sen niin kirjaimellisesti, että lähdimme hotellilta jo ennen viittä. Koimme kauhunhetkiä hotellin hississä, joka päätti jumittua! Painoin hätääntyneenä hälytysnappulaa, ja onneksi ovet avautuivat pian. Jos olisimme jääneet hissiin yhtään pidemmäksi aikaa, paniikkikohtaus ei olisi ollut kaukana... Hotellin työntekijä pahoitteli kovasti tapahtunutta, mutta me emme enää tämän episodin jälkeen käyttäneet koko hissiä.
Kävelimme konserttipaikalle, sillä matka hotellilta oli vain pari kilometriä. Olin todella ylpeä itsestäni, koska en onnistunut eksyttämään meitä! Saavuimme Budapest Sports Arenalle kaksi tuntia etuajassa. Siellä pihalla sitten pönötettiin, kunnes portit avattiin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. "Tiukat turvatoimet" tarkoittivat tässä tapauksessa takkien avaamista. Ei meidän laukkujamme edes tarkistettu.
Areena vetää yleisöä noin 12 000 henkeä, mutta konsertti ei kyllä ollut täysin loppuunmyyty. Näin vapaita hajapaikkoja siellä täällä. Toisaalta Bocellin konserttiliput olivatkin unkarilaisittain TOSI kalliit. Meidänkin lippumme olivat kymmeniätuhansia forintteja. Olin vahingossa valinnut meille istumapaikat peräkkäisiltä riveiltä, mutta ei se häirinnyt. Kenties pystyimme molemmat keskittymään konserttiin paremmin niin ;)
Lämppärinä toimi kitaraduo CARisMA, joka myös esiintyi Andrea Bocellin kanssa myöhemmin. Areenalla istuessa päähän rupesi vihdoin iskostumaan, että me todella näkisimme pian Maestron! Ennen tätä hetkeä se tuntui vain epätodelliselta ajatukselta.
Meidän istumapaikkamme sijaitsivat areenan sivukatsomossa. Siitä oli täydellinen näkyvyys esiintymislavan viereen, josta artistit kapusivat stagelle. Kappas vain, bongasimme myös itsensä Maestron juuri ennen h-hetkeä! Henkäisin ääneen, ja Maire sanoi saaneensa melkein sydänkohtauksen :D
Tiedän kuulostavani hysteeriseltä fanitytöltä, mutta mikään ei voita sitä fiilistä, kun näkee vihdoin idolinsa livenä <3 Tiesin toki Andrea Bocellin olevan aivan mahtava laulaja. Silti hänen livelaulunsa löi minut ällikällä. Suu loksahti auki hämmästyksestä. Ei tuollaisia lahjakkuuksia ole kovinkaan montaa tällä planeetalla.
Maestron setti oltiin jaettu kahteen osaan. Ensin kuulimme klassista musiikkia ja oopperaa. Puoliajan jälkeen oli vuorossa popimpaa settiä ja kappaleita Maestron uudelta "Cinema"-levyltä. Se sisältää nimensä mukaisesti elokuvamusiikkia :) Konsertti huipentui klassikkoihin "Con te partiro" ja "Nessun dorma". Sen jälkeen jäimme kuin puulla päihin lyötyinä sulattelemaan juuri kuulemaamme. Voin kertoa myös, että ihkutukselle ei meinannut tulla loppua kävelymatkalla hotellille ;)
Matkan varrella todistimme jonkinlaista ryöstövankitilannetta! Kaksi miestä käveli ohitsemme ja toinen selvästi piilotteli asetta takkinsa hihassa. Ei siinä uskaltanut tehdä oikein muuta kuin jatkaa matkaa reippaasti :/ Vaikutti kylläkin siltä, että kyseessä oli jokin kahdenkeskinen välienselvittely. Siinä vaiheessa rupesin vasta miettimään, oliko Budapest nyt välttämättä se turvallisin kaupunki liikkua yöllä...
Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys ja paluulentomme lähti jo 11.35 paikallista aikaa. Oli kyllä mukava matkustaa valoisan aikana kotiin :) Suomeen olikin reissumme aikana tullut talvi. Parissa päivässä maailmani tuntuu mullistuneen lopullisesti. Jos ennen pidin Andrea Bocellista, nyt suorastaan rakastan. Eikä tämä ollut toivottavasti viimeinen kerta, kun pääsen kuuntelemaan häntä! Saa nähdä, mihin seuraavaksi matkustamme Bocellin perässä ;)
