Bocellia Budapestissa 21.–23.11.

Szervusz!

Budapest on nyt nähty. Tai, oikeastaan ei. Minusta tuntuu, että ehdin kokemaan kaupungista vain pintaraapaisun. Eikä se edes haittaa, koska matkamme ainut tarkoitus oli nähdä Andrea Bocelli. Se tavoite onneksi täyttyi <3

Saavuimme siis Unkariin lauantai-iltana. Hotellimme Royal Park Boutique tarjosi taksipalvelun lentokentälle. Kuski oli siellä odottamassa meitä nimikyltin kanssa. Tuli tärkeä olo :D Ajomatka hotellille kesti puolisen tuntia ja maksoi 25 euroa suuntaansa. Helppo ja ennen kaikkea stressitön vaihtoehto!

Hotellihuoneemme oli viihtyisä, suihku suorastaan luksusmallinen ja aamiainenkin runsas. Aamiaisella tarjottiin ilmeisesti unkarilaisia erikoisuuksia, joista en edes tiedä, mitä ne tarkalleen ottaen olivat. Sen enempää emme maistelleet unkarilaista perinneruokaa. Hävettää melkein kertoa, että söimme ainoastaan amerikkalaisissa pikaruokaravintoloissa... KFC ja Burger King <3 Puolustukseksi on todettava, että ne sijaitsivat kulman takana. Eikä minun tarvitse oikeasti edes puolustautua. Aikuinen ihminen saa syödä reissussa juuri sitä, mitä haluaa ;) 

Budapestin sää oli sateinen ja harmaa, eli samanlainen kuin täällä kotonakin on viime viikkoina totuttu. Sunnuntaina kaupat olivat myös kiinni, joten emme kerenneet oikein shoppaillakaan. Kuten sanottu, ei sekään meitä häirinnyt, koska prioriteettimme oli aivan muualla ;) Maestron konsertti oli vasta iltaseitsemältä, joten meidän piti keksiä jotain ajantappoa. Lähdimme siis kävelemään, mutta varoimme menemästä liian kauas.

Ihme kyllä emme eksyneet, vaan löysimme Pyhän Elisabetin katolisen kirkon. Piipahdimme sisälläkin, mutta siellä oli ilmeisesti alkamassa messu, emmekä kehdanneet jäädä. Kirkko oli kuitenkin hyvin kuvauksellinen ja sen pihalla kukkivat yhä ruusut! (Kenties pyhän hengen voimalla...)

Pörräsimme sadesäässä pari tuntia. Löysimme erään hotellin yhteydessä olleen matkamuistomyymälän. Sieltä sitten tarttui mukaan vähän tuliaisia. Myyjäsetä tunnisti meidät suomalaisiksi ja sanoi suomen kielen muistuttavan laulua. Samaa en voi valitettavasti sanoa unkarista :D Ihan liikaa ö-kirjaimia!

Tuntui todella hämmentävältä olla maassa, jonka kieltä ei ymmärtänyt pätkääkään. Näin ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kielitaidottomuus oli suorastaan ahdistavaa, vaikka unkarilaiset englantia puhuivatkin. Itse haluaisin aina osata kieltä edes välttävästi. Osaan sanoa unkariksi "kiitos", joten hoin aina "köszönömiä" tilaisuuden tullessa vastaan. Lähes kaikki asiakaspalvelijat puhuivat meille ensin unkaria. Minä näytänkin erään Facebook-testin mukaan unkarilaiselta ;)

Pariisin terrori-iskun takia yleisöä kehoitettiin tulemaan tapahtumapaikalle ajoissa. Me otimme täsmällisinä suomalaisina sen niin kirjaimellisesti, että lähdimme hotellilta jo ennen viittä. Koimme kauhunhetkiä hotellin hississä, joka päätti jumittua! Painoin hätääntyneenä hälytysnappulaa, ja onneksi ovet avautuivat pian. Jos olisimme jääneet hissiin yhtään pidemmäksi aikaa, paniikkikohtaus ei olisi ollut kaukana... Hotellin työntekijä pahoitteli kovasti tapahtunutta, mutta me emme enää tämän episodin jälkeen käyttäneet koko hissiä.

Kävelimme konserttipaikalle, sillä matka hotellilta oli vain pari kilometriä. Olin todella ylpeä itsestäni, koska en onnistunut eksyttämään meitä! Saavuimme Budapest Sports Arenalle kaksi tuntia etuajassa. Siellä pihalla sitten pönötettiin, kunnes portit avattiin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. "Tiukat turvatoimet" tarkoittivat tässä tapauksessa takkien avaamista. Ei meidän laukkujamme edes tarkistettu.

Areena vetää yleisöä noin 12 000 henkeä, mutta konsertti ei kyllä ollut täysin loppuunmyyty. Näin vapaita hajapaikkoja siellä täällä. Toisaalta Bocellin konserttiliput olivatkin unkarilaisittain TOSI kalliit. Meidänkin lippumme olivat kymmeniätuhansia forintteja. Olin vahingossa valinnut meille istumapaikat peräkkäisiltä riveiltä, mutta ei se häirinnyt. Kenties pystyimme molemmat keskittymään konserttiin paremmin niin ;)

Lämppärinä toimi kitaraduo CARisMA, joka myös esiintyi Andrea Bocellin kanssa myöhemmin. Areenalla istuessa päähän rupesi vihdoin iskostumaan, että me todella näkisimme pian Maestron! Ennen tätä hetkeä se tuntui vain epätodelliselta ajatukselta.

Meidän istumapaikkamme sijaitsivat areenan sivukatsomossa. Siitä oli täydellinen näkyvyys esiintymislavan viereen, josta artistit kapusivat stagelle. Kappas vain, bongasimme myös itsensä Maestron juuri ennen h-hetkeä! Henkäisin ääneen, ja Maire sanoi saaneensa melkein sydänkohtauksen :D

Tiedän kuulostavani hysteeriseltä fanitytöltä, mutta mikään ei voita sitä fiilistä, kun näkee vihdoin idolinsa livenä <3 Tiesin toki Andrea Bocellin olevan aivan mahtava laulaja. Silti hänen livelaulunsa löi minut ällikällä. Suu loksahti auki hämmästyksestä. Ei tuollaisia lahjakkuuksia ole kovinkaan montaa tällä planeetalla.

Maestron setti oltiin jaettu kahteen osaan. Ensin kuulimme klassista musiikkia ja oopperaa. Puoliajan jälkeen oli vuorossa popimpaa settiä ja kappaleita Maestron uudelta "Cinema"-levyltä. Se sisältää nimensä mukaisesti elokuvamusiikkia :) Konsertti huipentui klassikkoihin "Con te partiro" ja "Nessun dorma". Sen jälkeen jäimme kuin puulla päihin lyötyinä sulattelemaan juuri kuulemaamme. Voin kertoa myös, että ihkutukselle ei meinannut tulla loppua kävelymatkalla hotellille ;)

Matkan varrella todistimme jonkinlaista ryöstövankitilannetta! Kaksi miestä käveli ohitsemme ja toinen selvästi piilotteli asetta takkinsa hihassa. Ei siinä uskaltanut tehdä oikein muuta kuin jatkaa matkaa reippaasti :/ Vaikutti kylläkin siltä, että kyseessä oli jokin kahdenkeskinen välienselvittely. Siinä vaiheessa rupesin vasta miettimään, oliko Budapest nyt välttämättä se turvallisin kaupunki liikkua yöllä...

Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys ja paluulentomme lähti jo 11.35 paikallista aikaa. Oli kyllä mukava matkustaa valoisan aikana kotiin :) Suomeen olikin reissumme aikana tullut talvi. Parissa päivässä maailmani tuntuu mullistuneen lopullisesti. Jos ennen pidin Andrea Bocellista, nyt suorastaan rakastan. Eikä tämä ollut toivottavasti viimeinen kerta, kun pääsen kuuntelemaan häntä! Saa nähdä, mihin seuraavaksi matkustamme Bocellin perässä ;) 

Magyaarien maahan Maestron musiikin mukana

Pakko tulla vähän hehkuttelemaan tänne. Tasan viikon kuluttua olemme Budapestissa. Unkari ei ole koskaan kiehtonut minua erityisemmin. Matkustamme sinne ainoastaan Andrea Bocellin takia. Hän konsertoi Budapestissa Papp László -areenalla tasan viikon kuluttua.

Missasimme Maestron Suomen konsertin viime talvena, joten rupesimme selvittämään, mihin olisi helpointa lähteä keikkamatkalle. Aikataulujen ja hintansa puolesta Unkari täytti kriteerit parhaiten.

Visiitistä tulee pikainen: saavumme lauantai-iltana ja palaamme maanantaipäivänä. Se ei haittaa. Matkan pääpointtina on kuitenkin se konsertti. Minulla on kutina, että siitä tulee mahtava.

Oleskelua Oslossa 13.–16.7.

Kesä tuli ja meni, mutta tässä tulee hieman jälkijättöisesti Oslon reissukertomus :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tykkään kuitenkin kirjoittaa ylös matkoillani kokemiani asioita ja huomioita. Onpahan jotain, mitä vanhainkodissa muistella.

Norja valikoitui minun ja Mairen matkakohteeksi, koska lennot Osloon olivat halvimmat, mitä sillä hetkellä myytiin. Mikäpä siinä, olinkin aina halunnut päästä kokemaan vuonojen maan. Onnistuimme löytämään nettitarjouksesta myös halvan hotellimajoituksen aivan Oslon keskustasta. Norjahan tunnetaan kalliina maana, mutta lennot ja hotelli kustansivat vain parisataa euroa per nuppi. Hotellimme oli osa First Hotels -ketjua. Huone oli hulppea ja runsas buffet-aamiainen kuului hintaan. Siinäkin säästi ruokakuluissa.

Meillä oli kaksi kokonaista päivää Oslossa. Olimme etukäteen sopineet, että kävisimme viikinkilaivamuseossa. Se sijaitsee Bygdøyn saarella, josta löytyy myös Kon Tiki -museo ja muita nähtävyyksiä. Otimme museoreissun lenkkeilyn kannalta ja päätimme kävellä. Google mapsin antamat ohjeet eivät ihan pitäneet paikkansa, mutta löysimme kuin löysimmekin perille! Matkan varrelta avautui huikeat maalaismaisemat poneineen ja lehmineen <3 Eläimiä täytyi luonnollisesti käydä rapsuttelemassa.

Museoon kannatti todellakin lähteä! Siellä on esillä hyvin säilyneitä viikinkilaivoja ja niistä löytynyttä esineistöä. Pääsylippukaan ei ollut kallis (noin 9 euroa), ja samalla lipulla pääsi myös käymään kulttuurihistoriallisessa museossa. Hyödynsimme edun seuraavana päivänä. Kulttuurihistoriallisessa museossa pääsi ihailemaan esimerkiksi muumioita <3 Egypti-fanit innostuivat.

Ilmaisia nähtävyyksiä riittää Oslossa. Tunnetuin lienee Vigelandin patsaspuisto, jossa on yli 200 alastonta patsasta. Siellä tulikin revittyä huumoria patsaiden kustannuksella :D Kävimme myös tallustelemassa Oslon oopperatalon katolla, tsekkaamassa kuninkaanlinnan viereisine puistoineen, ja hieman vahingossa päädyimme Akershusin linnoitukselle. Näimme niin paljon upeita maisemia, että annan kuvien puhua puolestaan:

Monet varoittelivat etukäteen, että Oslossa on sitten tosi kallista. Meille on onneksi kehittynyt kyky pihistelyyn ;) Alkoholia emme nauttineet matkamme aikana ollenkaan. Parilla oluttuopillisella olisikin päätynyt jo konkurssiin... Valitsemamme ruokapaikat olivat kohtuuhintaisia (paitsi T.G.I Friday's, jota en voi huonon palvelunsa vuoksi muutenkaan suositella), emmekä shoppailleet holtittomasti. Kyllä Oslossa voi hyvinkin oleskella pari päivää ja elellä oikein mukavasti :) Emme myöskään käyttäneet joukkoliikennettä tai takseja, vaan kuljimme jalan. Ainoastaan lentokentälle menimme bussilla, mutta sekään ei ollut edestakaisine matkoineen yhtään kalliimpaa kuin Suomessa.

Rakastuin kyllä norjalaisiin ja Osloon tämän matkan aikana, joten en pidä lainkaan epätodennäköisenä, ettenkö vielä joskus palaisi sinne! Haluaisin päästä näkemään enemmän norjalaista luontoa.

Tämänkin tekstin päätän cliffhangeriin: Seuraava reissu on jo tiedossa ja se suuntautuu Unkariin. Pysykää siis kuulolla! ;) 

Tunnelmia Tukholmasta

Hälsningar från Stockholm! Minilomailimme siis länsinaapurissa 14.–16.5. Lensimme Ruotsiin ja tulimme takaisin laivalla. Hintaa matkalle tuli 75 euroa per nuppi, plus sitten majoitus (joka oli myös überhalpa) ja shoppailut, joihin minulta kuluikin eniten rahaa. Enkä nyt oikeasti edes niin paljon ostellut, rahaa kului enimmäkseen karkkiin ja cd-levyihin. Parhaita ostoksia olivat jälleen Mums-Mumsit ja Salta katten -salmiakit <3 Miksei niitä myydä Suomessa?

Matkamme alkoi hyvin eeppisesti julkkisbongauksella. Törmäsimme heti Arlandan lentokentällä Ruotsin Miljonääriäidit -ohjelmasta tuttuun Maria Montazamiin! Hän oli fanilaumansa ympäröimänä, joten uskalsin itsekin mennä pyytämään yhteiskuvaa. Maria oli todella ystävällinen ja PITKÄ! Harvoin tunnen itseäni lyhyeksi kenenkään naisen rinnalla. Näimme Marian seuraavana iltana parissakin eri tv-ohjelmassa vieraana :D Marian vanhin tytär Sara oli myös mukana, ja hän itse asiassa otti tämän kuvan! Kamerani päätti vammattaa jotain, siksi oudot värit...

Tukholmassa kevät oli jo hitusen pidemmällä kuin Suomessa. Ihastelin kauniita kukkaistutuksia, joihin oltiin selvästi satsattu. Valitettavasti sää oli suureksi osaksi pilvinen ja sateinen. Välillä aurinko onneksi näyttäytyi, tietysti enimmäkseen sinä päivänä, kun meidän piti lähteä kotiin.

Rakastettu Peppi Pitkätossu täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Monissa kirjakaupoissa Peppi-kirjat oltiinkin nostettu esille, samoin muuta Peppiin liittyvää krääsää. Minähän olen ollut jo lapsesta lähtien Peppi-fani. Tämä kuva on napattu Vasa-puiston liepeiltä, jossa Astrid Lindgren asui suuren osan elämästään (ei tosin näissä taloissa). Astridin kotitalon luokse oli pystytetty terassi, jonne en kehdannut mennä kuvailemaan seinässä olevaa muistolaattaa :D Sorruin myös ostamaan parilla eurolla Peppi-puuhakirjan kirjakaupasta. Oli pakko vähän leikkiä soittorasiallakin, joka soitti Pepin tunnaria... Sori, kirjakaupan tädit.

Meillä ei ollut suunniteltuna sen kummempaa ohjelmaa. Jätimme museot ja muut maksulliset nähtävyydet tällä kertaa väliin. Kuninkaan linnaakin tyydyimme ihailemaan vain ulkopuolelta. Vietimme paljon aikaa keskustassa ja Gamla Stanissa. Magnus Carlsson soi luonnollisesti koko ajan päässä.

Jos saapumisemme Tukholmaan oli vähintäänkin eeppinen, kotimatkalle lähtö ei jäänyt kakkoseksi. Viking Linen terminaalissa vastaan tuli Johanna Tukiainen :D Huomasin kylläkin ensin hänen mopsinsa. Sitten vasta tajusin, kuka omistajatar oli... Hänen sylissään tärisi myös pienen pieni chihuahua. Tuksu oli kyllä ihan mukava meille, mutta ei missään määrin selvinpäin... Kävi sääliksi koiria, vaikka niillä näyttikin päällisin puolin olevan kaikki OK. Eiköhän nuokin lemmikit vielä oteta Tuksulta pois...

Laivamatka Helsinkiin oli hyvin stereotyyppinen. Osallistuin karaoke-kisaan ja tuhlasimme viimeiset kruunumme tax freessä. Sieltä löytyi myös pullolliset Maria Montazamin nimikkoviiniä :D Ruotsin reissu oli kaikin puolin onnistunut ja rentouttava! Oli ihanaa vierailla maassa, jossa kaikki toimi, eikä tullut kielimuuri vastaan.

Ensi kuussa pääsenkin lisäämään listalleni täysin uuden maan. Silloin kutsuu NORJA! 

Stockholm calling

Varasimme juuri Mairen kanssa matkan Tukholmaan! Olen niin innoissani, koska edellisestä Ruotsin reissusta on kulunut melkein puolitoista vuotta. Minulle se on liian pitkä aika.

Mietimme, että olisi kiva tehdä joku reissu tässä keväällä. Ruotsi valikoitui kohteeksi, koska se on lähellä, sinne pääsi halvalla ja ennen kaikkea, siellä osaamme kommunikoida ihmisten kanssa. Puolalaisten kielitaidottomuus taisi aiheuttaa meille traumoja ;) Tämä on myös helppo matka meille. Olen käynyt Stokiksessa useita kertoja. Kaupunki tuntuu toiselta kodilta, jossa olen kuin kala vedessä.

Meillä on kokonainen vuorokausi aikaa Tukholmassa. Täytyy yrittää saada kaikki mahdollinen tästä irti :) Haluaisin käydä Skansenilla tai jossain museossa. Myös shoppailu ja kaupungilla pörrääminen kuuluvat suunnitelmiin. Eikä sovi unohtaa valokuvausta - keväinen Tukholma on varmasti hurmaava!

Nyt nämä pari kuukautta saisivat vaan kulua nopeasti. Onneksi tässä odotellessa on myös tiedossa Viron risteily.

Yllätysreissu Puolaan

Olin pitkään kärvistellyt pahan matkakuumeen kanssa. Nyt tauti on taas selätetty, sillä takana on tähänastisen elämäni absurdein reissu, jonka sulattelemisessa menee varmasti kauan.

Kaksi viikkoa sitten sain ystävältäni puhelun. Hän kysyi, haluaisinko lähteä mukaan Puolaan. Me olimme nimittäin saaneet kutsun kyläilemään Michał Wiśniewskin luo. Michał on Facebook-kaverimme, mutta hän sattuu myös olemaan kotimaansa suosituimpia laulajia. Hän kuuluu Ich Troje -yhtyeeseen, joka on myynyt eniten levyjä Puolan historiassa. Kävimme silloin viime syksynä hänen fanitapaamisessaan piskuisessa Ogrodzieniecin kylässä. Sen jälkeen ystäväni on viestitellyt paljon Michałin kanssa ja tutustunut häneen paremmin.

Minä taas olen Suomen euroviisuklubin fanilehden päätoimittaja. Ystäväni oli kysynyt, saisimmeko tehdä Michałista haastattelun seuraavaan lehteen. Herra suostui ja kutsui meidät paikan päälle. Matkustimme siis viime keskiviikkona Varsovaan, josta meidät haettiin Wiśniewskin perheen kotiin Łazyyn. Łazy sijaitsee kuudentoista kilometrin päässä Varsovasta. Kylässä on noin 1500 asukasta, ja asumusten perusteella varsin varakasta väkeä. Tuli vähän mieleen Espoon Westend.

Isäntäväkemme ei myöskään ollut siitä köyhimmästä päästä. Heidän talossaan oli kuulemma 700 neliötä (!) ja pihapiirikin oli valtavan kokoinen. Heillä olikin palvelusväkeä auttamassa taloudenpidossa. Tämä oli matkassa ehdottomasti absurdeinta. Meitäkin palveltiin ja meistä pidettiin todella hyvää huolta. Saimme herkutella puolalaisilla perinneruoilla, kuten borssikeitolla ja pelmeneillä. Eräs palvelijoista oltiin valjastettu toimimaan esiliinanamme. Nainen oli mukava, mutta aika kielitaidoton. Hän kuljetti meidät pikkubussin ja raitiovaunun kyydissä Varsovan keskustaan. Siellä kävimme lähinnä vain shoppailemassa, mutta oli kiva nähdä vilaus pääkaupungista.

Kävimme myös läheisessä Janki-nimisessä kylässä, esiliinamme opastamana tottakai. Olisimme varmasti löytäneet itsekin perille, mutta ilmeisesti meitä ei uskallettu päästää yksin hortoilemaan ympäriinsä. Se tuntui oudolta, koska olemme tottuneet seikkailemaan ominpäin.

Janki oli varsinainen kauppakeskittymä, sieltä löytyi muun muassa valtaisa ostoskeskus ja IKEA. Ystäväni ei ollut koskaan käynyt IKEAssa, joten pitihän tämä epäkohta korjata ;) Tavaratalo oli melkein identtinen kuin Vantaan IKEA. Osasin suunnistaa siellä ongelmitta, vaikken ymmärtänyt puolankielisistä opasteista juuri mitään.

Puolassa on tapana dubata suurin osa elokuvista. Niitä oli huvittava katsella telkkarista, kun sama monotoninen miesääni selosti kaikki repliikit. Pidemmän päälle se rupesi kyllä häiritsemään. Onneksi sentään ihan kaikkea ei dubata. Kävimme katsomassa "Fifty Shades of Grey" eli "Pięćdziesiąt twarzy Greya". Siitä ei sen enempää, onneksi leffaliput olivat halpoja ;) 

Edellisellä reissullamme olimme havainneet, että englanninkielen taitoisia puolalaisia on vaikea löytää. Saimme huomata tämän myös nyt. Meille kerrottiin, että englantia on opetettu kouluissa vasta vähän aikaa. Nuoret puhuvat englantia, mutta kolmekymppiset ja sitä vanhemmat hallitsevat ennemmin venäjän. Isäntämme Michał puhui onneksi sujuvaa englantia, toisaalta hän onkin viettänyt nuoruutensa Saksassa.

Haastattelun tekeminen oli tosi kivaa. Oli mahtavaa päästä juttelemaan Michałin kanssa syvällisemmin. Huomasin, että hän on (turhankin) vaatimaton ja herkkä ihminen. Todella ihana tyyppi, joka ei todellakaan pidä itseään minään starana. Eipä 16-vuotias Aintsu olisi osannut kuvitella, että pääsisi vielä joskus juttelemaan fanittamansa viisuartistin kanssa, saatika sitten kyläilemään tämän luona. Saimme myös suuren kunnian kuulla hänen uusia, julkaisemattomia biisejään! Se oli niin siistiä.

Kunniamaininnan saa perheen maltankoira, josta tuli heti ystävämme <3 Hänen nimensä oli "Salama", jota en jaksa nyt edes yrittää kirjoittaa puolaksi. Meidän mielestämme Pörrö oli kuitenkin parempi nimi. Hauveli taisi oppia tottelemaankin tätä nimeä ja opetimme sille vähän huonoja tapoja (kuten tohvelien raatelemista). Sori, me rikottiin teidän koira.

Tämä matka jää historiaan epätodellisena elämyksenä. En vieläkään ihan tajua, missä sitä tulikaan hengattua. Ilman valokuvatodisteita voisin luulla nähneeni unta. Olen kiitollinen kaikesta vieraanvaraisuudesta ja tästä hienosta tilaisuudesta. Nyt matkailukiintiö on taas täynnä - ainakin hetkeksi.