Puola on nyt valloitettu

Terveiset Ogrodzieniecistä! Tiistaina palasin kotiin yhtä kokemusta taas rikkaampana. Reissu oli eksoottinen, odottamaton, hauska, irvokas ja hapokas. Enpä olisi uskonut piskuisen Ogrodzieniecin tarjoavan meille mitään tällaista. Kylähän oli siis tosi pieni: noin 5000 asukasta, yksi ravintola, pari sekatavarakauppaa ja muutama ruokakauppa. Ainut nähtävyys on keskiaikaiset linnanrauniot, emmekä edes käyneet siellä.

Sinänsä Ogrodzieniec oli kyllä ihan sympaattinen paikka :) Ihastuin kylän rauhalliseen tunnelmaan. Kanoja pihalla, orkideoja ikkunassa ja uskonnollisia symboleja. Autenttista.

Yövyimme Jura Centrum -nimisessä hotellissa. Sieltä oli pari kilometriä kylän keskustaan. Huoneemme piti olla "de luxe", mutta puitteet olivat melkoisen vaatimattomat. Hotellin ravintolasta ei myöskään saanut ruokaa kuin aamuisin tai tilauksesta. Onneksi otimme aamiaistarjoilun, koska lämpimän ruoan löytäminen Ogrodzieniecistä osoittautui hankalaksi. Jos jotain hyvää hotellista pitää löytää, ainakin se oli halpa. Neljä yötä aamiaisineen maksoi kahdelta hengeltä 120 euroa.

No, emmehän me Ogrodzienieciin matkustaneet nähtävyyksien takia. Michał Wiśniewski oli matkamme syy. Perjantaina hotellissa järjestettiin hänen fanitapaamisensa. Olin menossa hakemaan respasta lisää vessapaperia, kun huomioni kiinnittyi pyörätuoliin käytävän toisessa päässä. Sitten huomasin, että tuoliin autettiin tutun näköinen hahmo. Sehän oli itse Michał! Hän on murtanut jalkansa, eikä pystynyt kunnolla kävelemään. Kaiken lisäksi pyörätuoli kärrättiin viereiseen huoneeseen. Olimme siis Michałin seinänaapureita! En ollut uskoa tuuriamme. Michał tervehti minua puolaksi, mutta en tyrmistykseltäni pystynyt vastaamaan. Fan girl moment.

Lisää fanityttöilyä oli luvassa. Hotellin aulaan oli jo kokoontunut valtava määrä Michałin faneja. Bongasin joukosta Karolinan, jonka kanssa olin viestitellyt. Pääsymaksumme tapahtumaan onnistui onneksi ihan käteisellä :) Tuntui omituiselta olla puolalaisten ympäröimänä. En luonnollisesti ymmärtänyt mitään, mitä he puhuivat. Yhtäkkiä eräs nainen rupesi puhuttelemaan meitä. Hän oli Ich Troje -fan clubin puheenjohtaja, joka tunnisti meidät "niiksi suomalaisiksi". Herätimmekin varmasti mielenkiintoa, koska paikalla ei ollut muita ulkomaalaisia

Meidät ohjattiin hotellin ravintolaan. Ennen Michałin saapumista söimme tarjolla ollutta ruokaa. Puolalaiset alkupalat olivat erikoisia, mutta ihan maukkaita. Minä ahmin ruokaa kuin viimeistä päivää, koska emme olleet syöneet juuri mitään päivän aikana. Lämpimänä ruokana tarjoiltiin paistettua kanaa. Ruoka ei kuitenkaan tuntunut enää niin tärkeältä, kun Michał työnnettiin pyörätuolissa saliin. Ihmiset puhkesivat suosionosoituksiin.

Olin etukäteen tiedustellut Karolinalta, jos minulla olisi mahdollisuus haastatella Michałia. Hän sanoi kysyvänsä asiaa. Pian hän viittoikin minut ja Mairen luokseen. En enää tarkalleen muista, mitä siinä tapahtui, mutta Michał halasi ja suukotti meitä. Hän ei voinut uskoa, että olimme tosiaan nähneet kaiken sen vaivan ja tulleet paikalle Suomesta asti! Kaiken lisäksi hän tunnisti Mairen, joka oli jutellut hänen kanssaan Facebookissa. Michał oli aivan vilpittömästi iloinen meidän näkemisestämme <3 Jos olin aiemmin fanityttö, nyt tuntemukseni syventyivät entisestään.

Michał oli alituisesti faniensa piirittämänä, mutta onnistuimme vielä päästä hänen juttusilleen uudestaan. Mistään haastattelusta ei tullut siinä hälinässä mitään. Ei se haitannut, oli kiva vain jutella. Annoimme Michałille tuliaiseksi pullollisen salmiakkikossua. Hän vaikutti ilahtuvan siitä :D

Illan ohjelmassa oli karaokea (myös Michał veti muutaman kappaleen) sekä pokeria. Michał on ihan pokeriammattilainen, joten ei ollut mikään yllätys, että hän voitti ylivoimaisesti pelin toisensa jälkeen. Minä en kyllä tajua pokerin kulusta mitään, mutta Maire aina välillä selitti, mitä pelissä tapahtui.

Neljän aikoihin peli loppui ja lähdimme laahustamaan takaisin hotellihuoneeseen. Käytävällä yhytimme Michałin. Saimme häneltä humalaiset, mutta herttaiset hyvänyöntoivotukset. Hotellissa oli myös todella ohuet seinät, joten kuulimme kaiken mitä seinän takana tapahtui. Valitettavasti kielitaidottomana en pystynyt salakuuntelemaan ;)

Nukuimme pitkään, joten onneksi ei ollut paljon aikaa tapettavana ennen illan keikkaa. Olimme saaneet selville, että keikkapaikkana toimi entinen lastentarhan alue. Kyseessä oli suurehko nurmialue lähellä keskustaa. Saimme sijainnin selville kysymällä asiaa paikallisesta turistitoimistosta. Ensin emme meinanneet löytää yhteistä kieltä, mutta lopulta englanninkielentaitoinen tyttö onnistui neuvomaan meitä. Meille tyrkättiin myös kädet täyteen puolalaisia omenoita :D

Piknik-tapahtumaa mainostettiin ympäri kylää. Ilmeisesti Ogrodzieniecissä ei muuten tapahdu juuri mitään. Michał oli tapahtuman pääesiintyjä. Me saavuimme pääkallopaikalle pari tuntia ennen keikkaa. Ehdimme sinä aikana nähdä kotikutoisen taikurin esityksen, josta lapset tosin vaikuttivat pitävän kovasti. Sebastian-taikuria oli huvittava seurata. Hän oli kuin köyhän miehen Taikuri Luttinen.

Festarin irvokkaimmat esiintyjät olivat ehdottomasti kansanpukuihin pukeutuneet tanssijat. Ei heissä muuten mitään vikaa ollut, mutta repesimme täysin, kun he alkoivat tanssia ysärihitti "Lemon treen" tahtiin. Maailmat eivät nyt ihan kohdanneet. Ysärimusa soi muutenkin paljon Puolassa. Joko siellä ollaan pahasti trendeistä jäljessä, tai arvostetaan nostalgiaa ;)

Onnistuimme pääsemään aivan eturiviin. Yleisö alkoi käydä sen verran kärsimättömäksi, että lämppäribändin esiintyessä he vain huusivat "Michał! Michał!" Se oli ilmeisesti liikaa bändin laulajapojalle. Hän nimittäin juoksi pois lavalta! Minun kävi laulajaparkaa sääliksi. Vaikka itsekin odotin malttamattomana Michałin esitystä, en kuitenkaan ruvennut käyttäytymään epäkunnioittavasti muita esiintyjiä kohtaan.

Michał-parka oli kovasti pahoillaan siitä, ettei pystynyt tarjoamaan meille "kunnon show'ta" kipsatun jalkansa takia. Hänen huolensa oli aivan turha, sillä keikka oli paras ikinä! Lavalla oli ihan kunnon live-bändi, taustalaulajat ja muutenkin hyvä meininki. Ei haitannut yhtään, vaikka Michał joutui istumaan suuren osan esityksestään. Välillä hän nousi urhoollisesti seisomaankin. Lavalle nousi hänen seurakseen myös paikallisia pikkutyttöjä laulamaan. Se oli aika herttaista. Melkein kävi kateeksi pikkutyttöjä ;)

Michał esitti suureksi osaksi Ich Trojen hittejä, sillä niitä yleisö haluaa kuulla. Minä kyllä en olisi pistänyt pahakseni, vaikka hän olisi laulanut enemmän soolobiisejään. Ich Trojen suurimmat hitit eivät myöskään kuulu ihan lemppareihini, mutta oli toisaalta mielenkiintoista kuulla, miten yleisö villiintyi tietyistä kappaleista.

Keikka kesti yli tunnin, mutta olisi silti saanut olla pidempi. Sen jälkeen emme enää nähneet Michałia :/ Kuulimme kyllä kun hän saapui seurueineen takaisin hotellihuoneeseen. Siellä jatkettiin biletystä myöhään yöhön. Ilmeisesti mukana oli joitain fanejakin. Meillä ei kuitenkaan ollut kanttia tunkea mukaan, vaikka tuskin kenelläkään olisi ollut mitään sitä vastaan. Ensi kerralla sitten! Ja ensi kertahan tulee.

Sunnuntaina meillä ei enää ollut Ogrodwhateverissä mitään tekemistä. Otimme siis taksin ja huristimme Katowiceen. Vihdoinkin ihmisten ilmoilla! Hullaannuin paikallisesta ostoskeskuksesta ja pihviravintolasta, jossa saimme vihdoin kunnollista ruokaa <3 Intouduin myös shoppailemaan, koska Ogrodzieniecissä se ei ollut mahdollista.

Katowicessahan pelattiin lentopallon MM-kisat. En silloin tiennyt, että sunnuntaina oli finaalipäivä. Puola pelasi Brasiliaa vastaan. Näimme katukuvassa kisojen mainoksia ja Puolan väreihin pukeutuneita urheilufaneja. Kävimme myös katsomassa areenaa, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Viihdyimme Katowicessa kolmisen tuntia. Taksikuski otti vapauden ajaa maisemareittiä takaisin, mutta taksien hinnatkin ovat Puolassa niin alhaisia, etten jaksa välittää.

Maanantaina koitti sitten paluu hyiseen Suomeen. Kerrankin lennot sujuivat ongelmitta. Jatkolentokin meni oikein sutjakasti. Reissusta jäi niin hyvä maku, että haluan palata Puolaan mahdollisimman pian. En tosin tiedä vielä mihin, mutta olen valmis menemään minne vain, kunhan siellä on Michał Wiśniewski.

Lähtö koittaa!

Kimpsut ja kampsut on pakattu. Tänään vuorossa on matkan ensimmäinen etappi, Helsinki. Yövymme Omena-hotellissa, josta sitten huomisaamuna suuntaamme kohti lentokenttää. Tein juuri Finnairin check-inin netissä, joten huomenna meidän tarvitsee vain käydä pudottamassa matkatavaramme ja marssia turvatarkastuksen läpi lähtöportille. Mikäli kaikki sujuu hyvin, meidän pitäisi olla Krakovassa klo 11 paikallista aikaa. Maire on tilannut meille taksin, joka toivottavasti osaa kuskata meidät oikeaan osoitteeseen. Ainakin taksifirman sivuilla kovasti väitettiin, että englantia puhuvat ja kokeneita ovat.

Keikkapaikan sijaintikin on selvinnyt. Sinne päästäksemme ei onneksi tarvitse turvautua taksiin. Paikka onkin ihan kävelymatkan päässä hotelliltamme :) Michał Wiśniewski esiintyy erään ulkoilmatapahtuman yhteydessä. Kyseessä on jonkinlainen messumainen "piknik", jonne on vapaa pääsy. Mitä olen Facebookista seurannut, tiedossa lienee hyvin yhteisöllinen tapahtuma. Veikkaan, että tunnelma tulee olemaan oikein autenttinen. Pääsemme seuraamaan puolalaista yhteisöä aidoimmillaan. Se on varmasti hieno elämys.

Eniten minua jännittää Michałin fanitapaaminen perjantaina. Ärsyttävää, mutta lähettämäni rahat eivät olleet menneet perille. Ilmeisesti en saanut kaikkia tarvittavia tietoja nettimaksua varten. Maksamme siis käteisellä. Tulostin varmuuden vuoksi saamani sähköpostiviestin, jos joku rupeaa urputtamaan. Eiköhän asia kuitenkin ole hoidossa :) Tuntuu hienolta päästä tapaamaan laulaja, josta on tykännyt jo vuodesta 2003 lähtien. Enpä olisi silloin 16-vuotiaana voinut kuvitella, että vielä jonakin päivänä tapaan viisuartistin ilmielävänä ja pääsen jututtamaan.

Toivon, että keikalla kuultaisiin tämä biisi, ihana "Keine Grenzen" <3

Nettiä meillä ei hotellilla ole, joten palataan astialle reissun jälkeen! Toivottavasti selviämme hengissä :D